Hiipivä skitsofrenia
Hiipivä skitsofrenia (ven. вялотекущая шизофрения, vjalotekuštšaja šizofrenija) oli
sairausluokitus, jonka avulla
Neuvostoliitto ja eräät sosialistiset maat sulkivat toisinajattelijoita ja muita yhteiskuntaan
kriittisesti suhtautuvia
mielisairaalahoitoon.[1] Lännessä tämä nähtiin totalitaariseen yhteiskuntaan liittyvänä karkeana
ihmisoikeuksien
polkemisena ja lääketieteen hyväksikäyttönä sorron välineenä.[1] Neuvostoliiton psykiatriyhdistys
erotettiin
Maailman psykiatriliitosta 1983, kylmän sodan viimeisen huippukauden aikana. Jäsenyys
palautui vuoden 1989
lopulla.
sairausluokitus, jonka avulla
Neuvostoliitto ja eräät sosialistiset maat sulkivat toisinajattelijoita ja muita yhteiskuntaan
kriittisesti suhtautuvia
mielisairaalahoitoon.[1] Lännessä tämä nähtiin totalitaariseen yhteiskuntaan liittyvänä karkeana
ihmisoikeuksien
polkemisena ja lääketieteen hyväksikäyttönä sorron välineenä.[1] Neuvostoliiton psykiatriyhdistys
erotettiin
Maailman psykiatriliitosta 1983, kylmän sodan viimeisen huippukauden aikana. Jäsenyys
palautui vuoden 1989
lopulla.
Hiipivä skitsofrenia oli Neuvostoliittolaisen psykiatri Andrei Snežnevskin kehittämän
kolmiportaisen
skitsofrenialuokituksen yksi muoto. Sen hoitomuotoina käytettiin muun muassa
sähköshokkihoitoa sekä
vuorottelevia kuumia ja kylmiä kylpyjä sekä insuliinipistoksia[1], jotka olivat kautta maailman
käytettyjä
terapiakeinoja, mutta olivat myös kidutusluonteisia. Länsimaissa luokitusta ei hyväksytty, eikä
hiipivän
skitsofrenian kaltaista sairautta tunnettu lainkaan. Niinpä Neuvostoliiton sisäministeriön alaisten
mielisairaaloiden
toimintaa pidettiin yksinomaan kidutuksena.
kolmiportaisen
skitsofrenialuokituksen yksi muoto. Sen hoitomuotoina käytettiin muun muassa
sähköshokkihoitoa sekä
vuorottelevia kuumia ja kylmiä kylpyjä sekä insuliinipistoksia[1], jotka olivat kautta maailman
käytettyjä
terapiakeinoja, mutta olivat myös kidutusluonteisia. Länsimaissa luokitusta ei hyväksytty, eikä
hiipivän
skitsofrenian kaltaista sairautta tunnettu lainkaan. Niinpä Neuvostoliiton sisäministeriön alaisten
mielisairaaloiden
toimintaa pidettiin yksinomaan kidutuksena.
Snežnevski ei hyväksynyt ihmissuhteiden osuutta mielenterveyden horjumisessa eikä myöskään
psykoanalyysiä.
Psykoanalyysiin on diktatuureissa aina suhtauduttu torjuvasti.[2]
psykoanalyysiä.
Psykoanalyysiin on diktatuureissa aina suhtauduttu torjuvasti.[2]
Hiipivän skitsofrenian Snežnevski diagnosoi seuraavasti: "Muutokset alkuperäiseen
persoonallisuuteen ovat
ristiriitaisia. Potilaalla havaitaan optimismia, vilkasta toimintaa, aktiivista osallistumista
entisen passiivisuuden
asemesta, taistelua oikeudesta uuteen elämään." Tätä kaikkea oli edeltänyt vuosia kestänyt
vaihe, jota kukaan ei
ollut huomannut. Otaksuttiin, että potilas oli jo aikaisemmin ollut psykoottinen ja nyt muuttunut
muun muassa
uudistusmieliseksi ja uppiniskaiseksi. Toisinajattelijan toimittaminen oman tahtonsa vastaiseen
hoitoon oli
inhimillistä. [3] Tunnetut toisinajattelijat kuten biologi Žores Medvedev, neuropsykologi Vladimir
Bukovski ja matemaatikkko Leonid Pljuštš
saivat diagnooosin hiipivästä skitsofreniasta.
persoonallisuuteen ovat
ristiriitaisia. Potilaalla havaitaan optimismia, vilkasta toimintaa, aktiivista osallistumista
entisen passiivisuuden
asemesta, taistelua oikeudesta uuteen elämään." Tätä kaikkea oli edeltänyt vuosia kestänyt
vaihe, jota kukaan ei
ollut huomannut. Otaksuttiin, että potilas oli jo aikaisemmin ollut psykoottinen ja nyt muuttunut
muun muassa
uudistusmieliseksi ja uppiniskaiseksi. Toisinajattelijan toimittaminen oman tahtonsa vastaiseen
hoitoon oli
inhimillistä. [3] Tunnetut toisinajattelijat kuten biologi Žores Medvedev, neuropsykologi Vladimir
Bukovski ja matemaatikkko Leonid Pljuštš
saivat diagnooosin hiipivästä skitsofreniasta.
Psykiatriassa nojattiin jo varhain Josif Stalinin viitoittamaan politiikkaan. Kun hän puheessaan
joulukuussa 1929
nosti "käytännön" tärkeämmäksi kuin "teorian" ja korotti poliittisen arvostelukyvyn tärkeämmäksi
kuin tieteellisen,
psykiatrit olivat tieteenharjoittajista ensimmäisiä, jotka lähtivät uuden järjestelmän tukijoiksi.[4]
Näin psykiatrian
poliittinen manipulointi aloitettiin hallinnon toimesta 1930-luvun alussa ja alistettiin Lavrenti
Berijan komentaman
NKVD:n alaisuuteen vuonna 1939.
joulukuussa 1929
nosti "käytännön" tärkeämmäksi kuin "teorian" ja korotti poliittisen arvostelukyvyn tärkeämmäksi
kuin tieteellisen,
psykiatrit olivat tieteenharjoittajista ensimmäisiä, jotka lähtivät uuden järjestelmän tukijoiksi.[4]
Näin psykiatrian
poliittinen manipulointi aloitettiin hallinnon toimesta 1930-luvun alussa ja alistettiin Lavrenti
Berijan komentaman
NKVD:n alaisuuteen vuonna 1939.
Vieraillessaan Helsingissä vuonna 1977 neuvostoliittolainen professori Georgi Morozov totesi,
että
"Yhteiskuntajärjestelmien eroilla on yhteyttä neurooseihin... Neuvostojärjestelmä on on
onnistunut takaamaan
kansalaisten perusturvallisuuden. On työtä, asuntoja ja humaaneja ihmissuhteita." Hän myös
mainitsi, että
itsemurhien ehkäisemiseksi tehtävä työ on turhaa. Samoin kiellettiin alkoholismin syiden
tutkiminen, sillä
itsemurhia eikä alkoholismia esiintynyt kommunistisessa yhteiskunnassa. [5].
että
"Yhteiskuntajärjestelmien eroilla on yhteyttä neurooseihin... Neuvostojärjestelmä on on
onnistunut takaamaan
kansalaisten perusturvallisuuden. On työtä, asuntoja ja humaaneja ihmissuhteita." Hän myös
mainitsi, että
itsemurhien ehkäisemiseksi tehtävä työ on turhaa. Samoin kiellettiin alkoholismin syiden
tutkiminen, sillä
itsemurhia eikä alkoholismia esiintynyt kommunistisessa yhteiskunnassa. [5].
Stalinin johdattelema suunta ei koskenut pelkästään psykiatriaa, vaan eri alojen tieteenharjoittajia erotettiin,
vangittiin ja katosi ja kuoli muun muassa Gulag-leirijärjestelmän pyörteisiin.[1] Tieteen tekeminen
alistettiin
totalitaariselle valtaideologialle, samoin kuin natsi-Saksassa ja tästä seurasi perustavalla tavalla
tuhoisa jakso
molempien maiden tieteelle.[1] Käytännössä poliittinen taho määritteli, mikä oli oikeanlaista
tiedettä ja muun
muassa yliopistoissa vallitsi poliisivaltion ilmapiiri, jossa opiskelijat vakoilivat salaisen poliisin
laskuun toisiaan ja
professoreja.[1] Tyypillisiä syytöksiä tieteenharjoittajia vastaan oli vasta-vallankumouksellisuus,
anti-materialismi
ja anti-pavlovilaisuus.[1]
vangittiin ja katosi ja kuoli muun muassa Gulag-leirijärjestelmän pyörteisiin.[1] Tieteen tekeminen
alistettiin
totalitaariselle valtaideologialle, samoin kuin natsi-Saksassa ja tästä seurasi perustavalla tavalla
tuhoisa jakso
molempien maiden tieteelle.[1] Käytännössä poliittinen taho määritteli, mikä oli oikeanlaista
tiedettä ja muun
muassa yliopistoissa vallitsi poliisivaltion ilmapiiri, jossa opiskelijat vakoilivat salaisen poliisin
laskuun toisiaan ja
professoreja.[1] Tyypillisiä syytöksiä tieteenharjoittajia vastaan oli vasta-vallankumouksellisuus,
anti-materialismi
ja anti-pavlovilaisuus.[1]
Vuosina 1965-1967 nuoria moskovalaisia sosiologeja erotettiin viroistaan, sillä he olivat "liian
nuoria ja liian kokemat
tomia" ja he olivat saaneet "kauheita tuloksia" tutkiessaan huumeiden käyttöä ja itsemurhia. [6]
nuoria ja liian kokemat
tomia" ja he olivat saaneet "kauheita tuloksia" tutkiessaan huumeiden käyttöä ja itsemurhia. [6]
[muokkaa]Lähteet
- Achté, Kalle: Optimistisen psykiatrin muistelmat: Werner Söderström Osakeyhtiö, WSOY Kirjapainoyksikkö, Juva 1999. ISBN 951-0-23671-3
- Lavretsky H. (1998). "The Russian Concept of Schizophrenia: A Review of the Literature". Schizophrenia Bulletin 24 (No.4): 537—557. PMID 9853788.
[muokkaa]Viitteet
- ↑ a b c d e f g Lavretsky 1998
- ↑ Achté, Kalle: Optimistisen psykiatrin muistelmat (375). WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999
- ↑ Achté Kalle: Optimistisen psykiatrin muistelmat (377-379). WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999
- ↑ Lavretsky 1998, s. 539
- ↑ Achté, Kalle: Optimistisen psykiatrin muistelmat (373).WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999
- ↑ Achté, Kalle: Optimistisen psykiatrin muistelmat, (375). WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999
[muokkaa]Aiheesta muualla
- Soviet archives, collected by Vladimir Bukovsky.
- And the Wind Returns, 1978 (И возвращается ветер, in Russian)
- van Voren R. (2010). "Political Abuse of Psychiatry—An Historical Overview". Schizophrenia Bulletin 36 (1): 33–35.doi:. PMID 19892821.
- van Voren, Robert (2009). On Dissidents and Madness: From the Soviet Union of Leonid Brezhnev to the “Soviet Union” of Vladimir Putin. Amsterdam—New York: Rodopi. ISBN 9789042025851.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti