Käyttäjien kokemuksia psyykenlääkkeistä

Psyykelääkkeet vaurioittavat mieltä
Kirjoittanut: neuroleptit vaurioittavat p...
     


Tämä on niille jotka pelkäävät sairastuvansa psykoosiin ym. psyykelääkkeitä vaativiin mielen häiriöihin, koittakaa lopettaa psykoottinen ajattelu ennen kuin mieli ajautuu psykoosiin ja teille määrätään psykoosilääkkeitä eli noita pelättyjä neuroleptejä = antipsykoottisia aineita.

Tiedän kokemuksesta että neuroleptit muuttavat ja vaurioittavat psyykettä ja saattaa hyvin olla etteivät muutokset koskaan poistu. Eli tuntuu erilaiselta hieman suppeammalta kuin ennen, eli havaintomaailma on jollakin tavalla muuttunut ja harvoin tälläinen muutos on parannus verrattuna aikaan ennen lääkitystä. Vaikka tämänkin kanssa voi yleensä elää, kuka haluaa miettiä joka päivä elämänsä loppuun asti "tuntuuko jotenkin erilaiselta, luulen että tuntuu". Joka ainoa päivä se käy mielessä vaikka lääkityksen lopettamisesta on aikaa. Ennen jotenkin havainnoi laajemmin ympäristöä ja oli enemmän kiinni hetkessä ja fiilisteli vaikka ulkona raitista ilmaa ja näkymiä. Nyt kaikki on jollain tavalla eri lailla.

Mistä sitten tiedän ettei asia johdu psykoosista vaan lääkkeistä. No siitä että psyoosin alkuvaiheissa en ottanut lääkkeitä, vaan olin vain syövinäni niitä. Psykoosin harhat alkoivat pian hälvetä ja psyyke oli kuten ennenkin, eli kaikki tuntui normaalilta. No hoitohenkilökunta pelotteli että ellet syö lääkkeitä niin hyvin todennäköisesti olet uudelleen psykoosissa pian. Sitä pelkäsi että jos se kuitenkin uusii ja lopulta kertoi hoitajalle että voiko tämä mennä ohi ilman lääkkeitä kun tuntuu siltä että on mennyt. No tämän virheen jälkeen lääkkeiden syöminen tarkastettiin ja pian alkoivat psyykkiset ongelmat, eli viirasi, vanne kiristi, ei osannut tehdä mitään, välillä oli pihalla, havaintomaailma vääristyi ja supistui ym. kivaa. Todellisuudentajusi ei siis edelleenkään heikentynyt, kuten psykoosissa tapahtuu, vaan lääkitys aiheutti psyykkeelle pahoja häiriöitä. Onneksi ensimmäinen myrkky lopulta vaihdettiin toiseen, mutta vaikka psyykkeen tila parani, niin se miten havainnoit ja havaitset maailmaa ei palannut enää aivan ennalleen. Joka ikinen päivä pohdin havaintomaailmaani ja koitan saada selvyyttä millä tavalla se on erilainen, kännissä tai silmät kiinni kaikki tuntuu normaalilta mutta selvänä kun katselen ja olen niin jotain huomaan muuttuneen huonompaan suuntaan.


Kun ottaa huomioon vielä että noin 50% ensipsykooseista parantuu ilman neuroleptejä ajan kanssa, kannattaa miettiä kahdesti alkaako syödä lääkkeitä. Yhdessä Suomen mielisairaalassa ei väkisinsyötetä heti noita psyykemyrkkyjä, vaan katsotaan ensin tokeneeko psykoosi itsestään. Harmi että sain tämän tiedon vasta popsittuani vuoden verran neurtolepteja uskoen hoitohenkilökunnan sanaan, jolle on markkinoitu Risperdalit ja Zyprexat.
Vakavia ja henkiselle jaksamiselle melkein ylivoimaisia psyykkeen oireita väitettiin vain psykoosin aiheuttamiksi, vaikka ne lääkkeen vaihdon jälkeen katosivat melkein heti.
Toinenkaan lääke tuskin teki psyykkeelle hyvää, mutta ensimmäinen vammautti sitä pysyvästi.
Lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen olo parani ja mielen tietty häilyvyys lähti, mutta en ole entinen itseni havaintomaailmaltani, vaikka olen kyllä työkykyinen.

Koittakaa välttää psykoosi liiallisen itsesuggestin ja aivopesun sekä merkityksen metsästämin välttämisellä ja jos mieli menee urille niin katsokaa hieman aikaa palaako tolkku, ennen kuin muutatte psyykettä lääkkeillä.



Pahoja myrkkyjä
Kirjoittanut: kokemusta on
     
Risperdal oli minulle pahinta myrkkyä. Alussa naureskeli kuin huumeissä, sitten tulivat pelot ja sitten pää oli aivan sekaisin ja olin kuin zombi. Henkinen paha olo tuntui kehossakin. Kesäkuumassakaan ei hikoillut lainkaan, mutta kusella sai juosta koko ajan. Paino silläkin nousi vaikka Zyprexalla nousee yleensä enemmän. Syöminen tuntui ainoana entisenlaiselta kun muuten oli kokovartalopuudutuksessa, eikä kuntoilemaan pystynyt, kun yleensäkin päätöksentekokyky katosi.
Harhaluuloista ja harhoista voi päästä kun ymmärtää että ne johtuvat omasta päästä. Lopetat tälläisten asioiden ajattelun ja alat tietoisesti keskittymään arkiasioihin ja hankit itselle harrastuksia, työtä, ystäviä ym. jolloin liika asioiden vatvominen vähenee. Aivot ovat koko ajan muuttuva systeemi ja kun psykoottista ajattelua vähentää tietoisesti, niitä käyttävät yhteydet surkastuvat ajan mittaan. Toinen tapa on lopettaa pelkääminen että näkee merkkejä, harhoja ym. Psykoosit ym. johtuvat pitkälti juuri alitajuisista peloista ja siksi aineisto on yleensä samaa (salaliitot, vainoojat, henkiolennot, uskonnolliset pelot ym.) Kun et pelkää ja mieti näitä juttuja niin alitajunta ei niitä tuo esiin. Kaikkihan on päästäsi lähtöisin.


Risperdal lobattu lääke
Kirjoittanut: kokemusta on    

Totuus on että Risperdal on lobattu lääke mielenterveyspuolella jota annetaan heti, ja ikävä kyllä sitä syötetään myös paljon vanhuksille että olisivat rauhallisia, jopa lapsille ja nuorille melko helposti. Samasta syystä mielisairaalassa laitetaan heti lääkitys päällä, että hoitajilla olisi helpompaa ja potilaat hiljaisia. Risperdalia ja Temestaa illalla niin potilaat ei häiritse hoitajien tv:n katselua.

Tietenkin Risperdal tuntuu hoitohenkilökunnasta ja usein myös omaisista hyvältä vaihtoehdolta, kun mieli on sumennettu niin ainoa mitä potilas osaa tehdä on kävellä käytäviä edestakaisin päämäärättömästi välillä pysähdellen, kun ei tiedä mitä tekisi, eli zombiena mieli sumeana käytävillä liikkumista.

Vaikka psyyke pikku hiljaa alkaa toimia paremmin lääkkeen kanssa siihen tottuessa, niin pysyviä vaurioita tulee nimenomaan tunne- ja havaintopuolelle. Antipsykoottiset lääkkeethän eivät paranna mitenkään psykooseja ym. vaan niiden tarkoitus on vähentää aivojen ärsykkeiden käsittelyä, joka onnistuu aivojen käsittelykykyä salpaamalla. Samalla kun psykoottisten ajatusten käsittelyyn ei ole enää tarpeeksi resursseja, myös monien tavallisten tunne- ja havaintomaailmaan liittyvien asioiden käsittely lamaantuu. Samalla neuroniyhteydet näillä aivoalueilla heikkenevät ja osin surkastuvat. Tästä syystä myöhemmin lääkityksen jälkeenkään ei usein enää havaita tai tunneta kuten ennen. Fiilistelyn ja voimakkaiden tunne-elämysten kyky heikkenee ja tunne-elämä latistuu.
Tietenkin tämä tasaisuus voi olla läheisistä jopa parannus, koska ihminen tuntuu vakaammalta, mutta tunneihmiselle joita psykoosin kokeneet usein ovat, tälläinen muutos psyykkeessä saattaa olla erittäin raskasta.


Neurolepteihin EI koskaan totu!!!!!!!
Kirjoittanut: Apua
     
Neuroleptit ovat pahimpia lääkkeitä mitä voi olla, sillä nämähän vaikuttavat selvästi ajattelu-havointoihin-tunne puoleen, et ole sen jälkeen koskaan se "oma itsesi" mitä olit ennen sairastumistasi. Olen käyttänyt lääkkeitä jo 12 vuotta, enkä ole vieläkään niihin tottunut, koska joka päivä tulee mieleen, millaista tämä oli silloin kun oli ilman lääkkeitä. Mutta onko mitään muuta mahdollisuutta enää? Lääkkeitä kun yrittää vähentää niin kiristää päätä helvetinomaisesti, että on pakko ottaa neuroleptejä. Onko kokemuksia, pääseekö näistä koskaan irti vaiko joutuuko olemaan "tunne-vammainen" lopun elämäänsä, on sekin kohtalo!




Jos uskaltaa kokeilla
Kirjoittanut: pikku hiljaa pois..
     
Pitää miettiä mistä pään kiristäminen johtuu. Johtuuko se siitä että alitajuisesti pelkäät että niin pitää tuntua kun teet vastoin lääkärin määräystä ja psykoottisuushan se siellä varmaan on tulossa. Tai aiheuttavatko vähentyneen lääkityksen vieroitusoireet tuon. Kolmas vaihtoehto on että pääsi on sen verran huonossa kunnossa että lääkkeitä pitää vain käyttää. 1/3:een että näin.

Itse vähensin, tosin jo runsaan vuoden jälkeen lääkkeitä ja aluksi pelkäsin palaako psykoottisuus, mutta ei se palannut ja se lääkkeiden käytöstä aiheutunut psyykkinen ohuuden ja häilyvyyden tunne katosi, samoin se että lääkkeissä törmätessäni psykoottisiin aiheisiin tullut päänsärky katosi, ja noitakin aiheita pystyi käsittelemään normaalisti. Pian olin melko ennallani, tosin lääkkeet ehkä ovat vieneet korkeimman terän fiilistelyn taidosta eli tunnehuiput, sekä havaintomaailma on ehkä hieman kaventunut eli en samanaikaisesti havaitse ja tulkitse yhtä suuria kokonaisuuksia näkökentässä. Ennen minulla saattoi ollakin keskimääräistä laajempi havaintokyky. Mutta näin pystyy hyvin elämään. Tosin lääkärikin lopetti lääkitykseni tässä lähiaikoina, joten alle puoli vuotta aiemmin itse lopetin sen vähentämällä annoskokoja.

En tiedä mistä syystä sinä lääkkeitä syöt ja miksi noin kauan. Onko sairaus mahdollisesti uusinut useammin, vai eivätkö psykoottiset oireet ole lakanneet, vai onko sinulla ollut juuri tuota vanneoireilua ym. jonka takia lääkäri on lääkitystä jatkanut.

Juttu on se että lääkärit usein pitävät kaikki lääkeoireita psykoottisuuden oireena ja esim. kiristävä vanne päässä, havaintomaailman vääristymiset, pihalla olon tunteet ym. voivatkin johtua lääkkeestä. Tällöin joudut käyttämään lääkkkeitä vuosikausia jos ne ovat vääriä sinulle ja saavat aikaiseksi noita oireita, joiden takia lääkitystä pidetään päällä koska lääkäri tulkitsee oireet väärin psykoottisuudeksi, ei lääkkeistä johtuviksi.

Kannattaa ilman muuta pyytää vaihtaa lääkitys ja katsoa jonkin aikaa miten tilanne muuttuu. Voi olla myös että psyyke ei kerta kaikkiaan totu neurolepteihin (vaikka merkkiä vaihtaa) eikä se omastakaan mielestäni täysin totu vaan päässä tuntuu erilaiselta aina lääkityksellä, niin kauan kuin niitä käyttää. ja koska ne heikentävät mieltä, niiden vähentäminen saa aikaan sekä fysiologisia että psyykkisiä oireita.

Jos siis haluat vähentää lääkitystä itsenäisesti ilman lääkärin lupaa tai tietoa, niin tee se pikku hiljaa. Älä koko ajan mieti uusiiko psykoottisuus, sillä sehän aiheutuu juuri henkilön herkkyydestä itsesuggestioon. Mieti toki sen verran että huomaat mahdollisen psykoottisuuden lisääntymisen, mutta älä ajattele koko ajan sairastumista. Mieti terveitä asioita ja hanki harrastuksia, ystäviä joiden kanna tavalliset asiat ovat päällimmäisenä mielessä. Jos huomaat ajattelevasi psykoottisia aiheita ajattele tietoisesti muuta. Aivot muuttuvat ajan kanssa ja ne yhteydet aivoissa vahvistuvat joita käyttää. Psykoottisuutta aiheuttavat hermoyhteydet surkastuvat samoin kun niitä ei käytä.
Voi olla hyvin että noin pitkän lääkinnän jälkeen psyyke ei koskaan palaa aivan ennalleen, kuten se ei ehkä minullakaan aivan. Mutta se saattaa palaa paljon parempaan kuntoon kuin nyt sinulla on. Ja voihan se palata siihen kuntoon ettet eroa entiseen edes huomaa.

Muista että psykoottisuus johtuu itsensä suggeroinnista ja jotkut ovat tässä herkempiä kuin toiset ja tietyissä tilanteissa joutuvat psykoosiin ym. Kyseessä on yleensä alitajunnan pelot jotka saavat mielen urille, esim. uskonolliset pelot, salaliitot, mystiikka ja vaikka oman itsetunnon puutteet ja hyväksytyksi tulemisen tunteen puutteet. Tästä syystä psykoottisena kuvittelee itsensä ties minä profeettana tai maailman pelastajana, jolla tekee itsestään tärkeän, kun tuntuu ettei ole saavuttanut tarpeeksi. Korkeamman voiman viestittely taas on alitajunnan keino tehdä itsestään juuri tuo erikoinen ja ainutlaatuinen henkilö. Pian usein tulee mukaan kuitenkin pelot että myös vastapuoli, eli demoniset pahan voimat ja salaiset isovelijärjestelmät haluavat estää sinua. Sitten tulee ehdottomuusoletus, vain sinä voit pelastaa maailman, ihmiskunnan ym. ja ilman sinua se tuhoutuu. Tämä pakko johtaa syvemmälle psykoottisuuteen, koska et voi helpottaa tai.. Lopulta psyyke saattaa alkaa epäillä että olenko minä todella hyvän työkappale vai onko minut vain johdettu harhaan pahan taholta, jolloin tulee ristiriitakonflikti. Tässä vaiheessa voi tulla toivottomuus joka johtaa itsetuhoisuuteen.

Kun ymmärtää miten mieli toimii ja luo kaiken pääsi sisällä omista ajatuksistasi ja peloistasi, niin psykoottisuutta voi käsitellä paljon paremmin.

Psykoottinenhan etsii merkityksiä ja merkityselämyksiä eli symboleja ympäristöstään, joilla vahvistaa haluaan olla erikoinen ja merkittävä (tarkoitus elämällä). Toisaalta taas pelkää ja miettii että toivottavasti en näe merkkejä, harhoja ym. ja tällä pelolla itse asiassa tuo niitä lähemmäs, koska itsesuggestio voimistuu peloista.

Tuo merkkien etsiminen on juuri sitä joka kuormittaa psyykettä ja saa muistin toimimaan huonosti. Aivokapasiteetista suuri osa ja alitajunta työskentelee kierroksilla etsien psykoottisuutta tukevaa aineistoa havainnoista, joita voi tulkita haluamallaan tapaa jolla tukea vaihtoehtoista psykoottista todellisuuskäsitystään.

Kun mielenkiinnon suuntaa toisaalle ja lopettaa psykoottisten ajatusten kanssa vatvomisen, itsesuggestion aste vähenee ja palaa normaalin tilaan.

eatterin ystävä kirjoitti 28.10.2007 - 16:57

Psykiatria tuhosi
Kirjoittanut: Francis 21.8.2005 klo 20.20

näyttelijä Frances Farmerin uran ja elämän. 

http://www.francesfarmersrevenge.com/stuff/frances/
http://www.geocities.com/~themistyone/index2.html
http://www.people.virginia.edu/~pm9k/libsci/FF/francesF .html


Tässä on tarina Hollywood-näyttelijä Frances Farmerista, joka kuuden vuoden aikana 1940 -luvulla esiintyi 18 elokuvassa, 3 Broadway-näytelmässä ja 30 suurehkossa radioshow’ssa ennen kuin hän oli täyttänyt 27 vuotta. Tämän jälkeen kärsittyään epäonnistuneiden suhteiden sarjasta sekä amfetamiini-riippuvuudesta painon pudotuksen keinona Frances passitettiin Washingtonin osavaltion psykiatriseen sairaalaan. Sairaalahenkilökunta prostituoi hänet läheisen armeijan tukikohdan sotilaille, hänet suljettiin häkkiin, hänelle annettiin sähkö- ja insuliinishokkihoitoja; hänelle annettiin jääkylmiä "shokki"-kylpyjä, voimakkaita heikentäviä lääkkeitä ja psykokirurgiaa.

Ennen kuin Farmer jälleen kerran julistettiin parantuneeksi ja päästettiin vapaaksi, hänen yksi viimeisimpiä vierailijoitaan oli tri Walter Freeman, Amerikan tunnetuin psykokirurgi, joka kehitti transorbitaalisen lobotomian (hoito, jossa kirurgin vasaraa apuna käyttäen jäänaskalin kaltainen instrumentti työnnetään silmäkuopan luun alitse aivoihin ja sitä liikuttelemalla katkotaan aivojen otsalohkon kudoksia). Toisella käynnillään Freeman yksin hoiti Farmeria suljettujen ovien takana ja vaikka täydellisiä yksityiskohtia ei tiedetä, sairaalan henkilökunnan enemmistön keskuudessa vallitsi sellainen käsitys, että hänelle tehtiin lobotomia. Frances Farmerin sekä persoona että ura tuhoutuivat molemmat.

www.cchr.org/art/eng/page35.htm 
P.S. Jos ette saa muuta irti tästä viestistä, niin ainakin sen että on ollut olemassa lahjakas näyttelijä nimeltä Frances Farmer.

Terv. Francis

SSRI-lääkkeen pysyvistä seksuaalisista sivuvaikutuksista

14.8.2012 02:50 P. Johannes Majava 

• aseksuaalisuus
 
• ejakulaatioimpotenssi
 
• impotenssi
 
• lääketiede
• masennus
 
• masennuslääke
 
• mielialalääke
 
• PSSD
 
• psykiatria
 
• selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä
 
• sivuvaikutus
 
• ssri
 

21 kommenttia 

• ilmoita asiaton viesti

Tämä kaikki, mistä kirjoitan on itselleni tuttua eli sen lisäksi, että olen jonkun verran lukenut aiheesta, olen myös koekaniinina ollut ja valitettavasti en vain kokenut kaiken tämän, vaan koen edelleen tämän, vaikka lääkityksen miltei 3 kuukautta sitten lopetin. Siinä missä puoskarilla on auktoriteettia lukeneena, minulla on (toivottavasti) sitä kokeneena.

Oman kokemukseni mukaan SSRI-lääkkeen vaikutuksiin kuuluu seksuaalisuuden, aggressiivisuuden, ahdistuneisuuden ja yleensä ottaen kaiken voimakkaan tunne-elämän laimeneminen. Olin siis SSRI-lääkityksellä 7 vuotta putkeen. Alussa sukuvietti katosi täysin, se palautui myöhemmin osittain. Nyt lopettaneena en ole havainnut muutosta kuin väärään suuntaan.

Seksuaaliset sivuvaikutukset ovat ehkä selvästi ei-suotaviksi koetuista vaikutuksista tunnetuimmat. Virallisesti nämä koskee 10% käyttäjistä, epävirallisesti ja luullakseni oikeasti pikemminkin 60%. Tunnen myös SSRI-päitä jotka väittävät ettei tätä vaikutusta olisi. Nämä voivat kuitenkin jäädä päälle - itselläni näemmä jäi - ja tänään sainkin kuulla että “sitä samaa ne sata muutakin valittaa”. Kuin laitettaisiin masennuksen hoidossa mahdollisesti pysyvävaikutteista jarrua puuroon potilaan sitä tajuamatta.

Oma hapuileva ajatukseni on, että pitkän SSRI-lääkitysjakson aikana persoonallisuus muuttuisi ja voimakkaiden tunnetilojen pitkäaikainen puute johtaisi niiden “unohtumiseen” - tarkkaa mekanismia en tietenkään voi tuntea. Aggressiivisuuden ja ahdistuneisuuden poistumista tuskin kovin moni kokee erityisen negatiivisena - eikä sitä välttämättä edes huomaa. Seksuaalisuuden muutoksen huomaa.

Ilmiö tunnetaan nimellä PSSD eli Post-SSRI Sexual Dysfunction. Siinä, missä “impotentti” käsitetään tapauksena, jolla on halu, mutta ei kykyä seksiin, tämä tila näkyy muistuttavan pikemminkin ”aseksuaalisuutta,” lievempänä ehkäpä “harmaata aseksuaalisuutta”, jossa mielenkiinto seksiin puuttuu tai sukuvietti puuttuu tai on selvästi laimentunut - aivan kuin kastraatilla.

Yahoo!-ryhmän “Persistent SSRI sexual side effects” ylläpitäjä “Vornan" oli vielä “normaali” vuonna 2001. Hän aloitti juuri 2001 SSRI-lääkityksen ja hänestä tuli aseksuaalinen. 2003 hän lopetti - ja ainakin vielä vuonna 2006 oli aseksuaalinen. En tiedä hänen nykyistä tilannettaan.

Erään tutkimuksen mukaan pelkällä amineptiinilla (ei SSRI, mutta masennuslääke) hoidetuista potilaista 4% kärsi seksuaalisista sivuvaikutuksista. Toinen ryhmä koostui potilaista, jotka saivat alunperin SSRI-lääkkeestä seksuaalisia sivuvaikutuksia ja joille sen vuoksi vaihdettiin siis tilalle amineptiini. SSRI:n vaihtaminen amineptiiniin ei usein auttanut - 55% potilaista kärsi yhä seksuaalisista sivuvaikutuksista puolen vuoden jälkeen. Tästä voidaan päätellä PSSD:n olevan varsin yleinen ilmiö, mutta sen kestosta ei paljoa tiedetä, koska koko ilmiö alkoi tulla tutkijoiden keskuudessa vähän tunnetummaksi vasta 2006.

Aloittaessani lääkitystä en todellakaan odottanut itse tällaisia oireita, jotka kestäisivät vuosia lääkityksen lopettamisen jälkeen - tai mahdollisesti koko eliniän. Mieti siis tätäkin, jos aloitat tällaisia syömään ja puntaroi hyödyt sekä haitat uudestaan. En olisi itse aloittanut, jos olisin tästä tiennyt ja minulla itselläni on nyt ilmeisesti nimenomaan lääkkeiden aiheuttama vahva persoonallisuuden muutos sekä muutoksesta seurannut poikkeava persoonallisuus. Tila on mahdollisesti pysyvä.