"The New York Times kertoo, kuinka GlaxoSmithKline yritti painostaa amerikkalaista diabetesspesialistia John B. Busea, koska tämä yritti herättää keskustelua Avandian mahdollisista sydämeen kohdistuvista sivuvaikutuksista.
GlaxoSmithKline otti yhteyttä Pohjois-Carolinan yliopiston johtoon saadakseen painostettua tohtori Busea. Tapahtuman yksityiskohdista kerrotaan myöhemmin, kun Busea on kuultu viranomaisten toimesta."
http://www.nytimes.com/2007/06/02/business/02drug.html?ex=1338436800&en=2c6433eb0cfa4071&ei=5090&partner=rssuserland&emc=rss
"Avandia is the company’s second-largest product with more than $3 billion in sales last year."
Lääketeollisuus on kovaa bisnestä ja peliä! Pienen ihmisen terveys voi olla pienimpiä mahdollisia asioita vaakakupissa silloin, kun kyseessä ovat jättimäiset rahat! Ja Avandiassa TODELLAKIN ovat liossa valtavat rahat.
Tämä kannattaa aina pitää mielessä!
On todella säälittävää, että vain hyvin harva Suomessa tietää koko tästä Avandia-casesta mitään. Mielestäni Kansanterveylaitoksen ja Lääkelaitoksen suoranainen velvollisuus olisi tiedottaa heti avoimesti, laajasti ja tehokkaasti tällaisista asioista.
Mutta ne pitävät vain päätään puskassa...
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
”Jos sairauksia ei ole, lääketehtaat menevät konkurssiin”. sanoo bostonilaisen Tufts Universityn terveysasiantuntija. ”Tieteen tragedia on siinä, että lääketieteilijät ovat valmiita myymään asiantuntijalausuntonsa palvellakseen lääketeollisuuden pyrkimyksiä.” (International Herald Tribune, 4.1.2003.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kansainvälisen kuluttajajärjestöjen liiton (Consumers' International, CI) 18. maailmankongressi Sydneyssä 29.10 - 1.11. 2007
Osallistujia oli 220 jäsenjärjestöstä ympäri maailmaa. Ainoana suomalaisena
oli mukana Kuluttajat-Konsumenterna ry:n varapuheenjohtaja Gun Winter.
Kongressi keskittyi kuluttaja-aiheisiin, joille haetaan kansainvälisiä ratkaisuja.
Globaalit vaatimukset yritysten toiminnan läpinäkyvyydestä ja vastuullisuudesta
nousivat keskeisiksi teemoiksi. Oli sitten kysymys epäeettisestä markkinoinnista,
ympäristöä tuhoavasta kulutuksesta, luotoista ja veloista tai siitä, mitä syömme -
kuluttajat ovat menettämässä luottamustaan yhtiöihin ja vaatimassa muutoksia.
Ensimmäiseksi afrikkalaiseksi presidentiksi kautta CI:n 47 -vuotisen historian
valittiin Samuel Ochieng Keniasta. Suomen ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen
osasto osallistui kymmenen kehitysmaan kuluttajajärjestön edustajan kustannuksiin.
Lääkeyhtiöiden lahjat lääkäreille uhkaavat kehitysmaiden terveydenhuoltoa.
CI :n tekemä raportti Drugs, Doctors and Dinners paljasti, miten lääkeyhtiöt
yrittävät kohentaa myyntiään vaikuttamalla kehitysmaiden terveystyöntekijöihin.
Lääkeyhtiöiden lahjoihin kuului ilmastointilaitteita, kannettavia tietokoneita,
klubijäsenyyksiä, matka- ja hotellikustannuksia ulkomaisissa konferensseissa,
uusia autoja ja koulutusmaksuja.
Eräs raportin esimerkki kertoo, kuinka lääke-edustajat käyttivät 17 tuntia
malesialaisen lääkärin työaikaa mainontaansa viiden viikon aikana. Lääkäri
otti vastaan yli 70 erilaista lahjaa mm. Astra Zenica GSK-, Pfizer- ja
Sanofi Aventis- nimisiltä yhtiöiltä.
Monikansalliset lääkejättiläiset GSK, Novartis, Roche ja Wyeth ovat käyttäneet
hyväkseen kehitysmaiden heikkoa lainsäädäntöä ja markkinoineet lääkäreiden
jatkokoulutuksessa sopimatonta lääkkeiden käyttöä, esimerkiksi, ettei
lääkkeiden sivuvaikutuksista kerrota riittävästi. Tästä voi aiheutua potilaille
terveysvaaroja, seurauksena jopa kuolema. Tätä väitettä tukee Ison Britannian
hallituksen tutkimus, jonka mukaan 50% kehitysmaissa kirjoitetuista resepteistä
on virheellisiä.
Coca Cola, Kellogg's, Mattel ja Takeda Pharmaceuticals nousivat kärkeen CI:n
"Huonojen tuotteiden arviointikilvassa" (The International Bad Product Awards).
Kilvassa arvioidaan yritysten vastuullisuutta tuotannossa sekä kuluttajien
luottamusta tuotteisiin ja niiden markkinointiin.
Tarkempia tietoja löytyy osoitteista www.consumersinternational.org ja
www.choice.com.au
Lisätietoja varapuheenjohtaja Gun Winter, 09 555 245 ja
toiminnanjohtaja Kaisa Pannimaa-Pätsi, 044 514 1105
Kasöörinkatu 3B, 00520 Helsinki, puhelin/fax 09 8775 0120,
info@kuluttajat-konsumenterna.fi, www.kuluttajat-konsumenterna.fi
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
"Lääkefirmat keksivät uusia tauteja"
Kirjoittanut Hannu Sokala
11.04.2006 12:15
Suuret lääkeyritykset keksivät tauteja saadakseen kaupaksi uusia lääkkeitä, brittiläinen tieteellinen julkaisu kertoi tiistaina.
Public Library of Science Medicine -aikakauskirjan mukaan lääkevalmistajat tekevät terveistä ihmisistä sairaita mainostamalla henkisiä ja seksuaalisia ongelmia ja julkistamalla sitten lääkkeitä, joilla kyseisiä "ongelmia" voi hoitaa.
Tutkijoiden mukaan yritysten harjoittama "tautitehtailu" johtaa voimavarojen hukkaamiseen ja voi jopa vahingoittaa ihmisiä lääkkeiden turhan käytön seurauksena.
Public Library of Science Medicinessä kirjoittavat tutkijat väittävät, että uusia tauteja määrittelevät asiantuntijat toimivat usein lääketeollisuuden rahoituksella. Aikakauskirjan artikkeleista kertoi The Guardian -sanomalehti.
"Lääketeollisuuden etuna on laajentaa epänormaalin aluetta niin, että hoitomarkkinat kasvavat samassa suhteessa", aikakauskirjaan kirjoittanut lääkäri Iona Heath sanoi Guardianille.
Kanadalaisen Yorkin yliopiston tutkija Joel Lexchin kirjoitti, että Viagraa valmistava Pfizer on markkinoinut erektiolääkkeen sopivan lähes kaikille miehille yleiseksi seksin piristeeksi sen sijaan, että sitä käytettäisiin erektiohäiriöistä oikeasti kärsivien miesten hoitoon.
Tutkijat arvostelevat lääkeyhtiöitä myös naisten seksuaalihäiriön (female sexual dysfunction) liioittelusta. Tutkijoiden mukaan lääkeyhtiöt ovat onnistuneet luomaan asiasta ongelman varsinkin Yhdysvalloissa väittämällä, että lähes puolet naisista kärsii oireyhtymästä. Osa asiantuntijoista pitää koko käsitettä hölynpölynä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Luonto parantaa –ihan oikeasti
Luonto parantaa, julisti jo Toivo Rautavaara 50 –vuotta sitten, kun synteettiset lääkkeet alkoivat vallata markkinoita. Kirjoissaan professori kirjoitti aivan tavallisista luonnon antimista, joilla oli terveydellisiä vaikutuksia. Viisas professori ymmärsi, että ihmiskunnan ei pidä synteettisten lääkkeiden vyöryessä markkinoille unohtaa ravinnon tärkeää merkitystä. Se johtaa vain terveydenhuollon katastrofiin, niin kuin sittemmin on tapahtunut.
En ole mikään lääkkeiden vastustaja. Monet lääkkeet ovat hyviä ja tarpeellisia eikä niitä voi korvata luonnosta saatavilla aineilla. Mutta toisaalta on monia, joita taas voi korvata luonnon antimilla. Monilla lääkkeillä on taas pahoja sivuvaikutuksia, jopa kuolemantapauksia. Minullakin on joitakin pahoja sivuvaikutuksia ollut lääkkeistä, mutta ei koskaan luonnontuotteista.
Luonnon antimista on yleensä jopa tuhansien vuosien kokemus, joten niiden turvallisuus tiedetään kokemustiedon perusteella. Lääkärit ja muut alan ihmiset esittävät usein, että luonnon antimista ei ole tutkittua tietoa. Osin tämä pitääkin paikkaansa. Luontaisalan toimijat ovat usein liian pieniä maksaakseen kalliita ihmisillä tehtyjä kaksois-sokkotutkimuksia. Yliopistotkaan nykyään eivät suorita kuin sellaisia tutkimuksia, jotka joku maksaa. Lääkkeethän tutkitaan lääkeyritysten toimesta. Ne ovat niin suuria, että niillä on siihen varaa ja myös lääkkeiden katteet ovat riittävän suuria. Mutta yhtä suuri ongelma on se, että ulkomailla tehtävää tutkimustyötä seurataan ja tunnetaan hyvin huonosti lääkäreiden piirissä.
Luonnon antimista on kuitenkin paljon hiiritutkimuksia ja monesta myös ihmisillä suoritettuja tutkimuksia sekä tuhansien vuosien kokemustieto. Ongelma on se, että lääkäreillä ei ole juuri mitään koulutusta luonnontuotteista. Lääketehtaiden edustajat käyvät jatkuvasti esittelemässä tuotteitaan, mutta koskaan tai ainakin hyvin harvoin yksikään luontaistuote-edustaja käy esittelemässä tuotteitaan lääkäreille.
Suunta hitaasti muuttuu
Lääkärikunta yleensä kammoksuu niitä lääkäreitä, jotka ymmärtävät luonnontuotteiden merkityksen ja käyttävät esim. antioksidantteja ja muita luonnontuotteita työssään. Tällaisia ovat esim. Kaarlo Jaakkola ja Matti Tolonen. Lääketehtaiden valta lääkäreihin on niin suuri.
Mutta suunta on kuitenkin vähitellen muuttumassa. Matti Tolonen kertoo sivuillaan: Syöpätautien professori Pentti Gröhn hämmästytti suomalaiset kuulijansa yleisöluennollaan 7.11.2007 Fuengirolassa suosittelemalla syöpäpotilaiden tukihoidoksi E-EPA-nimistä kalaöljyä. Tähän asti useimmat suomalaiset syöpälääkärit ovat jyrkästi kieltäneet potilailtaan kaikki ravintolisät koska "niitä ei ole tutkittu tieteellisesti".
Helsingin yliopiston farmasian laitoksen professori Raimo Hiltunen on ansiokkaasti tutkinut kasveja. Ja hän on myös kerännyt systemaattisesti tietoa alan tutkimuksesta, josta Suomessa tiedetään varsin vähän. Hänen mukaansa esimerkiksi vihreästä teestä ilmestyi joka vuosi 250 tutkimusta vuosina 1997-2005 suurin osa keskittyen vihreän teen vaikutukseen syövän hoidossa. Raimo Hiltunen sanoo: ”Vihdoinkin ollaan pääsemässä tilanteeseen, jossa tajutaan sairauksien syntymekanismeihin vaikuttavien ravintotekijöiden tärkeys. Ei yritetä parantaa sairautta lääkkeillä, vaan estetään sairauden synty kehon oikealla ravintotekijätasapainolla.”
Lääkäri määrää ihmisille herkästi esimerkiksi kolesteroli –lääkitystä, eikä esitä, että ruokavaliota voisi muuttaa kolesterolia vähemmän sisältäviin ruokiin ja käyttää vaikka kanelia, mustikkaa tai mustaa viinimarjaa, jotka todennäköisesti laskisivat kolesterolia yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet. Mutta tätä tietoa ei lääkäreillä ole. Siksi he eivät pysty antamaan tällaista informaatiota potilailleen.
Ennalta ehkäisyyn panostettava
Lääkkeet ja luontaistuotteet eivät ole kilpailijoita, vaan toisiaan täydentäviä. Luontaistuotteet ovat usein universaaleja eli niiden vaikutus kehoon on laaja-alainen esim. siten, että ne parantavat immuunipuolustusta tai niillä muutoin on laaja-alainen vaikutuskenttä. Usein ne ovat hyviä ennaltaehkäisemään ongelmia, kun taas vastaavia ennaltaehkäiseviä lääkkeitä on vähän.
Luonnon aineilla voisi olla merkittävä rooli esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen estämisessä, masennusoireiden lievissä vaiheissa estämällä niiden kehittyminen pahaksi, verenpainesairauden estämisessä, luusto-ongelmissa ja monissa muissa lähes kansantaudeiksi muodostuvissa tautiryhmissä.
Olen muutenkin hämmästynyt miten vähän terveydenhuolto satsaakaan ainoaan terveysmenoja ratkaisevasti vähentävään toimintaan, eli ennaltaehkäisevään ravintoon ja muuhun ennaltaehkäisevään työhön. Jos tähän satsattaisiin kunnissa todella merkittävästi, niin se olisi hyvä keino vähentää terveyspalvelujen kysyntää. Nythän kysyntä kasvaa nopeammin kuin palvelujen tarjonta.
Minulla on vuosien varrella luontaistuotteet korvanneet monet lääkkeet. Mm. allergialääkkeet, masennuslääkkeet, ahdistuslääkkeet, nesteenpoistolääkkeet, verenpainelääkkeet enkä myöskään enää ole vuosiin tarvinnut aikaisemmin päivittäin syömiäni kipulääkkeitä. Myöskään aiemmin vuosittain saamiani antibiootti-kuureja en ole saanut ainuttakaan. Ainoa lääke jota nykyään käytän on beetasalpaaja, jonka korvaajaa luonnon aineista en tiedä.
Sekin aiheutti ongelmia, liikuntaharrastus estyi, koska se vähensi keuhkojen toimintakapasiteettia todella merkittävästi. Se haittasi monia vuosia, ennen kuin itse keksin, että pitää vähentää annostusta selvästi. Se auttoikin ongelmaan, mutta ei lääkärit koskaan itse ottaneet asiaa esille, vaikka vuosien varrella ongelmasta usein keskustelin.
Monet mainitsemistani lääkkeistä ovat tuotteita, joita myydään satoja tuhansia pakkauksia kuukausittain ja niiden menot yhteiskunnalle eli Kelalle ovat satoja miljoonia. Luulisi Kelaakin kiinnostavan, jos tätä lääkemäärää voitaisiin ravinnolla vähentää.
- - - - - - - - - - - - - -
Lääkejätit
Lääketeollisuus ei ole maailman suurin teollisuudenala, mutta laillisesta yritystoiminnasta se on ollut jo parikymmentä vuotta Yhdysvaltojen tuottoisinta. Maassa myydään reseptilääkkeitä 200 miljardilla dollarilla vuodessa ja summa kasvaa yli kymmenellä prosentilla. Suuret lääkeyritykset tunnetaan yhteisnimellä Big Pharma, lääkejätit.
1980-luvun alussa vaatimattomankin summan suuren lääkeyrityksen osakkeisiin sijoittaneet ovat nykyisin rikkaita. Ja hieman myöhemmin alalla uran tehneet markkinoijat ovat nykyään monimiljonäärejä.
Talouslehti Fortunen-julkaisema lista Yhdysvaltojen 500 suurimmasta yrityksestä osoittaa, että kymmenen suurimman lääkeyrityksen voitot vuonna 2002 olivat 35,9 miljardia dollaria. Muita teollisuudenaloja edustavien 490 yrityksen yhteenlasketut voitot olivat vain 33,7 miljardia dollaria.
Marcia Angell kirjoittaa vastikään ilmestyneessä teoksessaan The Truth About the Drug Companies (”Totuus lääkeyrityksistä”), kuinka lääketeollisuus muuttui kannattavaksi. Angell on johtavan lääketieteellisen New England Journal of Medicine -aikakauslehden entinen päätoimittaja.
Lääketeollisuus väittää, että niiden suunnattomat voitot ohjataan takaisin yrityksille, ja nämä rahoittavat voitoilla uutta tutkimusta. Tutkimus puolestaan johtaa uusien lääkkeiden kehittymiseen. Ja vaikka apteekissa käyminen onkin kallista, kuluttajat saavat rahojensa vastineeksi uusia, parempia ja tehokkaampia lääkkeitä.
Angellin mukaan tämä ei aivan pidä paikkaansa. Lääkejätit eivät puheistaan huolimatta investoi erityisemmin tutkimukseen vaan pikemminkin markkinointiin ja politiikkaan.
On mahdotonta osoittaa, kuinka paljon rahaa valuu mihinkin tarkoitukseen. Osittain tämä johtuu siitä, että tietoja kysyttäessä yritykset voivat vedota liikesalaisuuksiin. Toisaalta on epäselvää, mitä kaikkea yritykset luonnehtivat tutkimukseksi ja mikä taas kuuluu ”markkinointiin ja hallintoon”.
Yritysten omien vuosiraporttien mukaan 1990-luvulla runsaat kymmenen prosenttia tuloista investoitiin tutkimukseen ja kehitykseen. Samaan aikaan markkinointiin ja hallintoon upposi 30 prosenttia. Tämä olikin budjetin ylivoimaisesti suurin kohta, toisena tulivat suorat voitot. Suorat voitot olivat samana ajanjaksona keskimäärin alle 20 prosenttia.
On hyvä muistaa, että luvut ovat yrityksen omia. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki, mitä on pystytty laittamaan kuuluvaksi tutkimukseen ja kehittelyyn, on myös budjetoitu sinne. Toisaalta kaikki, mitä on voitu nimetä muuksi kuin markkinoinniksi ja hallinnoksi, on luultavasti myös nimetty niin.
Markkinointikuluista suurin osa menee siihen, että lääkärit yritetään saada määräämään tiettyjä lääkkeitä potilailleen.
Toiminta voisi vaikuttaa järkevältä, mikäli myytäisiin vaikkapa sellaista tuotetta kuin auto. Mutta kun myynti koskee lääkkeitä, ei markkinointi olisi periaatteessa ollenkaan tarpeen, mikäli lääke todella on uusi ja toimii. Kenenkään ei tarvinnut mainostaa penisilliiniä. Ja jos vielä joskus saamme käyttöön lääkkeen syöpää vastaan, lääkärit tuskin jättävät määräämättä sitä potilailleen.
Mainostettavat lääkkeet eivät siis ole aidosti uusia. Ne ovat vain muunnelmia jo olemassa olevista ja toimivista lääkkeistä, esimerkkinä Prozac (lääkkeen kauppanimi Yhdysvalloissa), jota otetaan kerran viikossa päivittäisannoksen sijaan.
Rinnakkaislääkkeen kehittäminen ei maksa juuri mitään, lääke ei merkittävästi paranna yksittäisten potilaiden hyvinvointia, eikä sillä ole vaikutusta kansanterveyteen laajassa mittakaavassa. Rinnakkaislääkkeiden kehittely ei myöskään vie lääketiedettä eteenpäin. Tällaisten lääkkeiden markkinointi on kallista nimenomaan siksi, ettei niitä tarvita.
Kyse on yksinkertaisesti patenttilainsäädännöstä. Jos jokin yritys onnistuu saamaan yksinoikeuden laajalti kysytyn lääkkeen valmistamiseen ja myyntiin, se voi välittömästi aloittaa rahan tahkoamisen.
Kaikkien aikojen tuottoisin lääke on ruotsalais-brittiläisen AstraZenecan Prolisec (lääkkeen kauppanimi Yhdysvalloissa), jonka vuotuinen myynti oli yksinomaan Yhdysvalloissa kuusi miljardia dollaria. Kun patentti menee umpeen, toinen yritys voi alkaa valmistaa niin sanottua geneeristä lääkettä – samaa lääkettä eri nimellä. Lääkkeen hinta laskee huikeasti – tässä tapauksessa 80 prosentia.
Yrityksille on tärkeää, että patentin saaminen on helppoa – myös lääkkeille, jotka eivät ole ratkaisevasti uusia. Toisaalta yritykset haluavat, että patenttiajat olisivat mahdollisimman pitkiä. Koska patenttiasioita säädetään laeilla, lääkeyritykset pyrkivät saamaan toiveensa läpi vaikuttamalla lainsäätäjiin, toisin sanoen washingtonilaisiin poliitikkoihin.
Lääketeollisuudella on erittäin todennäköisesti USA:n pääkaupungin suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat lobbausryhmät. Lääketeollisuus myös avustaa runsaskätisesti sekä demokraattien että republikaanien kampanjoita. Näin kävi myös viime presidentinvaalissa.
Lääkepatenttien historia on pitkä ja alkoi oikeastaan jo 1910-luvulla, kun itsehoitolääkkeet (tai puoskarointi, näkökulmasta riippuen) kiellettiin. Nyt vallalla oleva suunta alkoi vuonna 1980, samana vuonna kun Ronald Reagan voitti presidentinvaalin. Kongressi hyväksyi tuolloin joukon lakeja, joista Bayh-Dole Act, patenttilain muutos, oli tärkein. Laki antaa tutkimusta tekeville yliopistoille ja sairaaloille oikeuden patentoida tutkimustuloksensa. Patenttia saa hakea siinäkin tapauksessa, että tutkimus on rahoitettu julkisin varoin. Aiemmin tällaisten tutkimusten tulokset olivat yhteistä omaisuutta, jota kuka tahansa saattoi hyödyntää. Toisin sanoen patentointiaikoja ei ollut.
Lailla oli monia erittäin harmillisia sivuvaikutuksia. Sen ansiosta lääketeollisuus pystyi ostamaan tutkijalta patentin, vaikka tutkimus oli rahoitettu verovaroin. Yhdysvalloissa pääosan verovaroista lääketieteellisiin tutkimuksiin jakaa kansallinen terveysvirasto NIH.
Lääketeollisuuden ei enää tarvinnut tehdä tutkimusta itse, koska sen hoitivat yliopistot NIH:n avulla. Teollisuus saattoi sen sijaan keskittyä tutkimustulosten kaupallistamiseen. Niinpä ekonomit, markkinointiasiantuntijat ja asianajajat, jotka tietävät enemmän kirjanpidosta, inhimillisistä heikkouksista ja lakien porsaanrei’istä kuin molekyyleistä ja ihmisen geenikartoista, valtasivat lääkeyritysten johtoryhmät.
Lääketeollisuus muuttui korkean teknologian tutkimuspainotteisesta alasta välikädeksi, joka elää veronmaksajien rahoilla. Lääketeollisuuden rooli ei ole enää lainkaan olennainen tutkimuslaboratoriosta potilaaseen johtavassa ketjussa. Nykyisin lääkefirmat onnistuvat silti tekemään huomattavasti aiempaa enemmän rahaa.
Vuonna 1984 laki nimeltä Hatch–Waxman Act ajettiin läpi kongressissa. Se johti lääkkeiden pidempiin patenttiaikoihin. Vuonna 1980 patentti oli voimassa kahdeksan vuotta, ja vuonna 2004 kuusi vuotta pitempään eli 14 vuotta. On helppo laskea, mitä tämä merkitsee yrityksille, jotka valmistavat tiettyjä, yli miljardi dollaria vuodessa myyviä lääkkeitä.
Niin ikään on helppo päätellä, että nimenomaan potilaat joutuvat maksamaan viulut, kun geneerisen lääkkeen markkinoillepääsyä on odotettava kuusi vuotta aiempaa kauemmin.
Joka tapauksessa rahat – veronmaksajien ja potilaiden rahat – riittävät vallan mainiosti ainakin seuraaviin asioihin: kyvykkään patenttiasianajaja- ja lobbausarmeijan palkkaamiseen Washingtoniin, poliittisten karriäärien tukemiseen ja tähtitieteellisiin summiin kohoavien johtajanpalkkojen maksamiseen. Rahaa liikenee myös lääkäreiden voitelemiseen, jotta nämä määräisivät patentinalaisia lääkkeitä asiakkailleen. Tästä jää vielä hieman rahaa jäljelle. Sen voi sitten sijoittaa tutkimukseen.
Pääasiassa lääketeollisuuden tutkimus pyrkii löytämään muunnoksia jo olemassa oleville lääkkeille, jotta se pystyisi pitkittämään patenttiaikoja. Lääkejätit tuskin saavat kehitettyä aidosti uusia lääkkeitä. Vuonna 2002 USA:n elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi 78 uutta lääkettä, joiden myyntiin jokin yritys sai yksinoikeuden. Lääkkeistä vain seitsemän arvioitiin paremmiksi kuin jo olemassa olevat vastineensa. FDA:n arvosteluperusteet ovat kuitenkin sellaiset, että lääkkeen täytyy vain osoittautua paremmaksi kuin lumelääke, joten loputkin 70 lääkettä hyväksyttiin.
Lääketeollisuuden lakimiehet käyttävät -paljon aikaa siihen, että
saisivat FDA:n säilyttämään perusteensa. Vuonna 2002 hyväksytyistä seitsemästä aidosti uudesta lääkkeestä yksikään ei ollut lääkejättien.
Viimeisin esimerkki lobbausryhmien tehokkuudesta on laki, joka tulee voimaan tänä vuonna. Se kieltää julkiselta terveydenhuollolta mahdollisuuden neuvotella lääkkeiden hinnoista. Julkisen sektorin asiakkaat ovat ihmisiä, joilla ei ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Aikaisemmin vähävaraiset ovat voineet ostaa lääkkeitä halvemmalla siksi, että niitä ostetaan paljon. Nyt tämäkin pieni etu riistetään.
Järjestelmän kieroutunut nykytilanne johtuu kalliista ja tehokkaista poliittisista kampanjoista. Vaikutuksensa on myös sillä, että poliitikot saavat ottaa vastaan lahjoituksia elinkeinoelämältä. Tuloksena on jonkinlainen veitsenterällä tasapainotteleva tilanne: kuinka paljon kansalta voi huijata rahaa teollisuuden hyväksi ja teollisuusmyönteisten poliitikkojen tukemiseen ennen kuin kansa äänestää toista ehdokasta. Kaikessa tässä käytetään tietysti apuna taitavasti toteutettuja propagandakampanjoita.
Lääkejättien menestys viittaa siihen, että äänestäjien sietokyky on hämmästyttävän suuri. Tämä puolestaan johtaa siihen klassiseen poliittiseen ongelmaan, että toimiakseen demokratia tarvitsisi demokraattisesti valveutuneen kansan. Muussa tapauksessa demokratian päivät ovat luetut.
Yhdysvaltojen globaalia ylivaltaa koskevia tuomiopäivän ennustuksia on ilmestynyt tiuhaan viime vuosina. Maan sotilaallistuminen, riittämätön peruskoulutus ja talouden rakenteelliset ongelmat ovat todellisia ongelmia, mutta USA porskuttaa uuden tiedon tuottajana.
Maan talouden ja teknillis-tieteellisen edistymisen selkärankana ovat parhaat yliopistot – ehkä kolmisenkymmentä laitosta. Niitä yhteiskunnan kriisi ei ole vielä juurikaan koskettanut. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että niin opiskelijoita kuin opetushenkilökuntaa värvätään suuressa määrin ulkomailta.
Arti K. Rain ja Rebecca S. Eisenbergin Michiganin yliopistossa tekemä tutkimus kuvailee tarkkaan, kuinka uusi teollisuusmyönteinen linja on vaikuttanut akatemiaan. Raportti on synkkää luettavaa.
Bayh-Dole-lakimuutos merkitsi sitä, että yliopistot, joissa uraauurtava lääketieteellinen tutkimus tehdään, voivat patentoida keksintönsä ja myydä ne teollisuudelle. Tämä taas puolestaan merkitsi sitä, että yliopistot alkoivat arvioida tutkimustuloksiaan taloudellisen, ei tieteellisen mittapuun mukaan.
Ekonomit eivät ole tulleet loisimaan ainoastaan suuriin lääkeyrityksiin, vaan myös yliopistoihin. Yliopistoissa heidän on onnistunut vaikuttaa merkittävästi päätöksentekoon. Ekonomit vaikuttavat siihen, kuinka paljon varoja yliopiston on pidettävä itsellään. Ja he vaikuttavat myös merkittävimpään budjetointiin, tutkimusalojen määrärahoihin. Kaiken tarkoituksena on tietenkin maksimoida yliopiston voitto.
Michiganissa tehty tutkimus kertoo: ”25 vuotta sitten yliopistot harkitsivat kerran jos toisenkin ennen kuin hakivat patenttia niinkin perustavanlaatuiselle löydölle kuin geenien yhdistäminen. Nyt yliopistot vaativat oikeuden kontrolloida ja ansaita rahaa julkisesti kustannettujen keksintöjen kaupallisilla sovellutuksilla. Eivätkä ne edes vaivaudu pyytämään anteeksi sitä, että toiminta rajoittaa tulevaa tutkimusta ja kehitystä. Tällaisessa ympäristössä on erittäin todennäköistä, että normeja, jotka ennen rajoittivat patenttioikeuksien hyväksikäyttöä, rikotaan.”
Jos yhdysvaltalaiset yliopistot menettävät viehätysvoimansa lahjakkaiden ulkomaalaisten opiskelijoiden silmissä, ja jos opiskelijat menevät mieluummin tekemään tutkimusta jonnekin muualla, koko korttitalo romahtaa kasaan muutamassa vuosikymmenessä. Käy siis samalla tavoin kuin maissa, joissa äärimmäisen uusliberalismin on annettu riehua vapaasti. Kuten vaikkapa kerran niin korkeasti sivistyneessä Argentiinassa.
Nykytilanne näyttää kääntävän päälaelleen perinteisen näkemyksen siitä, että itsekkyys vaikuttaa suotuisasti yhteiskunnalliseen elämään.
Kulutuksen kasvuun tähtäävässä mainonnan, markkinoinnin ja lobbausryhmien maailmassa näyttää sen sijaan olevan mahdollista tehdä epämoraalisia tekoja ilman, että se haittaa myyntiä. Ainakaan ennen seuraavaa parin kuukauden päästä julkaistavaa tilinpäätöstä.
_______________
Kolmas maailma lääketehtaiden koelaboratoriona
Maaliskuussa 2005 yhdysvaltalaisyhtiö Gilead Sciences joutui keskeyttämään Nigeriassa lääketieteellisen kokeensa, jonka tavoitteena oli testata uutta aids-lääkettä tenofoviria kolmannen maailman maissa. Tenofovirin toivottiin osoittautuvan aidsia vastaan tehokkaammaksi kuin AZT:nä tunnetuksi tullut antibiootticocktail.
Kokeen teki Family Health International -järjestö, ja sitä oli rahoittamassa muun muassa Bill ja Melinda Gatesin säätiö. Gilead ja sen yhteistyökumppanit päättivät viedä kokeen läpi etupäässä Afrikassa siksi, että hi-virus on siellä yleinen. Nigerian naapurimaassa Kamerunissa koeryhmäksi valittiin prostituoidut naiset.
Koemaiden valinnalle oli muitakin syitä. Lääkkeiden testaaminen ihmisillä on Euroopassa ja Yhdysvalloissa monimutkaista ja kallista. Kokeiden toteutusta ohjaamaan luotiin eettiset säännöt sen jälkeen, kun natsilääkärit tekivät toisen maailmansodan aikana kokeita keskitysleirivangeilla.
Myöhemmin säännöt ovat lujittuneet säännöstöksi ja erilaisiksi valvontamekanismeiksi. Siksi on erittäin kallista ja hidasta päästä sellaisiin tutkimustuloksiin, että lääke voidaan ottaa yleiseen käyttöön. Afrikassa tehtyjen lääkekokeiden kustannukset ovat viidesosa siitä, mitä ne tulisivat maksamaan länsimaissa.
Eettisten sääntöjen keskeisin tavoite on suojella koehenkilöitä. Lääkeyritykset ovat velvollisia antamaan koehenkilöille riittävästi tietoa kokeesta. Kamerunilaiset prostituoidut, useimmat lukutaidottomia, saivat kokeesta englanninkielisen tiedotuslomakkeen. Suurin osa heistä ei ymmärrä edes puhuttua englantia. Tämän perusteella he antoivat suostumuksensa osallistua kokeeseen. Useiden kansalaisjärjestöjen mukaan monet naiset uskoivat saavansa rokotteen.
Tämäntapainen tutkimus vaatii kontrolliryhmän, joka saa lumelääkettä. Näin selviää, onko oikealla lääkityksellä toivottua vaikutusta. Yhdysvaltojen ja Euroopan eettisten käytäntöjen mukaan kontrolliryhmää täytyy seurata, ja sitä on suojattava tartunnoilta. Näin ei toimittu Gileadin kokeissa.
Päinvastoin, oli jopa kokeen edellytys, että naiset altistaisivat itsensä tartunnalle ja saisivat infektion, jotta kokeen tulokset olisivat selkeät.
Niin tutkimuksellisten kuin taloudellistenkin tulosten kannalta oli ”hyvä”, että naiset saivat tartunnan. Oli myöskin ”hyvä”, että he luulivat saaneensa suojaavan rokotuksen. Näin he luopuisivat helpommin muista varotoimista ja saisivat tartunnan entistä todennäköisemmin. Lopulta Gilead rikkoi niin monia eettisiä sääntöjä, että koe oli pakko lopettaa myös Nigeriassa. Kamerunissa koe lopetettiin kuukautta aikaisemmin. Tapaus ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan. Viime vuosina lääkeyritykset ovat siirtäneet yhä useampia kokeitaan köyhiin maihin.
Lääkeyritysten toimintaa tutkineen Marcia Angellin mukaan hyvinkin puolet kaikista kliinisistä kokeista tehdään nykyään kolmannessa maailmassa. Se on halvempaa ja nopeampaa, eivätkä potilaat ole niin taipuvaisia tekemään valituksia.
Elokuussa 2005 newyorkilainen tuomari William H. Pauley III päätti, ettei ota käsittelyyn tapausta, joka koski aivokalvontulehdusta vastaan kehiteltyä lääkettä Trovania. Tuomarin mukaan syyte olisi pitänyt nostaa Nigeriassa, missä koe tehtiin, ei Yhdysvalloissa.
Tapahtumat seurasivat pitkälti Gileadin kokeen kaavaa. Maailman suurin lääkeyhtiö Pfizer jalkautui Kanon kaupunkiin, jossa puhkesi epidemia 1990-luvun lopussa. Yritys pestasi paikallisia lääkäreitä, jotka hankkivat lääkefirmalle koehenkilöiksi 400 lasta. Puolet lapsista sai Trovania ja puolet perinteisen lääkityksen ruiskeena.
On epäselvää, tiesivätkö lapset tai heidän vanhempansa olevansa mukana kokeessa. Yhtiö ei myöskään ollut teettänyt lääkkeellä valmistelevia kokeita, jotka länsimaissa vaaditaan ennen kuin lääkettä saa alkaa testata ihmisillä. Lisäksi Kanon sairaalasta puuttui eettinen komitea.
Tuloksiakin kaunisteltiin. Koeryhmästä kuoli suunnilleen yhtä monta lasta kuin kontrolliryhmästäkin. Tavallista rokotetta saaneille kontrolliryhmän lapsille annettiin huomattavasti tavanomaista pienemmät lääkeannokset.
Pfizer pystyi näin esittämään, että Trovan on vähintään yhtä tehokas lääke kuin perinteinen hoito. Lääke saikin hyväksynnän USA:n elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta. Lääkärit ryhtyivät määräämään Trovania länsimaisille potilailleen Nigerian ”tutkimustulosten” perusteella. Yhdysvalloissa lääkkeen todettiin pian aiheuttavan vakavia sivuvaikutuksia, ja jopa kuolemantapauksia, ja sen myynti lopetettiin.
Asian hienous Pfizerin näkökulmasta piilee siinä, ettei ketään tarvitse laittaa vastuuseen. Vahingonkorvauksia ei myöskään tarvitse maksaa – lukuun ottamatta mahdollisia korvauksia niille yhdysvaltalaisille potilaille, jotka joutuivat kärsimään lääkkeen sivuvaikutuksista. Kaikilta muilta osin oikeusjuttu palautettiin takaisin Nigeriaan.
_______________
Anders Forsberg
Artikkelin on ruotsin kielestä suomentanut Teija Kaarakainen.
Lääkepatentit ovat uhka terveydenhuollolle
26.01.2007 | Kolumnit | Lanka 2007/04 | Poliitikot
Kelan maksamat lääkekorvaukset ovat yli kolminkertaistuneet 1990-luvun alun jälkeen. Väestön ikääntyessä kehitys näyttää jatkuvan, joten lääkekustannukset ovat jatkuvasti suurempi taakka terveydenhuollolle.
Suomi on rikas maa ja silti terveydenhuolto on vaikeuksissa kalliiden lääkkeiden kanssa. Jo nyt on kuultu puheita tarpeesta priorisoida, kenelle kalliita lääkkeitä ja hoitoja tarjotaan, kenelle ei. Kehitysmaille tilanne on vielä paljon vaikeampi. Köyhyydestä huolimatta lääkkeet eivät ole näissä maissa halvempia.
Tarvittavia lääkkeitä ei välttämättä edes ole, koska köyhiä tappavien tautien torjunta ei ole hyvää bisnestä. Tuberkuloosiin kuolee vuosittain kaksi miljoonaa ihmistä ja olemassa oleville lääkkeille vastustuskykyiset kannat ovat kasvussa. Nykyiset lääkkeet on kehitetty 1950- ja 1960-luvulla.
Kehitysmaat ovat joutuneet kaksinkertaiseen umpikujaan. Olemassa olevat lääkkeet esimerkiksi aidsin hoitamiseen ovat liian kalliita ja lukuisat taudit jäävät kokonaan vaille huomiota.
Uusien lääkkeiden kehittäminen rahoitetaan pääasiallisesti patenttijärjestelmän avulla. Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimus takaa lääkepatentin omistajalle 20 vuoden monopolin lääkkeen valmistukseen ja myyntiin. Järjestelmää perustellaan investointien varmistamisella tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Monopoli takaa tulot uusista lääkkeistä, joiden kehittäminen on kallista ja riskialtista toimintaa.
Tietotalouden dilemma näkyy lääkkeiden kehittämisessä. Tiedon tuottaminen on vaikeaa ja kallista, mutta monistaminen helppoa ja halpaa. Aids-lääke maksaa Yhdysvalloissa 3 800 dollaria vuodessa, kopiovalmisteen saa 21 dollarilla.
Toisin kuin musiikin tai elokuvien kanssa, lääkkeiden kopioinnissa on kyse elämästä ja kuolemasta. Lääkeyhtiöitä ja patentteja on viime aikoina kritisoitu paljon. Lääkeyhtiö Pfizerin käynnisti tästä syystä valtavan kopiolääkkeiden vastaisen mainoskampanjan loppuvuodesta. Lääkebisnes on yksi korkeimpia voittoja pääomalle tuottavista aloista.
Yhtiöt ovat puolustuskannalla, koska on olemassa tapoja taata tutkimuksen ja tuotekehityksen jatkuminen ilman, että lääkkeet maksavat tähtitieteellisiä summia. Yhdysvalloissa on esitetty lääketieteellisten keksintöjen palkintorahaston perustamista, josta uuden lääkkeen kehittäjälle maksettaisiin kymmenen vuoden ajan korvausta panostuksesta tuotekehitykseen. Itse lääkkeen hinta määräytyisi vapailla markkinoilla.
Kela maksoi vuonna 2005 verovaroista lääkekorvauksia hieman yli miljardi euroa, joilla kustannettiin lääkeyhtiöiden voittoja, markkinointikuluja ja lobbausta. Vain murto-osa yhtiöiden tuloista menee tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Suomen pitäisi olla mukana ajamassa nykyisten patenttien avaamista ja patenttijärjestelmän uudistamista. Lääkevaihtoa on laajennettava, mutta samalla on kannettava vastuu uusien lääkkeiden kehittämisestä. Uuden lääkkeen kehittäminen maksaa arvioijasta riippuen 50 miljoonasta eurosta ylöspäin. Patenttien avaamisen ja lääkevaihdon avulla säästetyt varat on ohjattava tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jonka tulokset kuuluvat kaikille tietokoneohjelmista tutun avoimen lähdekoodin periaatteen mukaisesti. Lääkkeiden kehitys ja saatavuus ovat liian tärkeitä asioita jätettäväksi markkinoiden näkymättömän ja olemattoman käden hoidettavaksi.
Tapio Laakso
Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden
- - - - - - - - - - - - - - -
Lääketeollisuus on käyttänyt ja kyttää haamukirjoittajia lääkärilehdessä julkaisussa "tieteellisissä" artikkeleissa.
Asia on nyt "virallisesto" paljastettu Amerikan Lääkärilehdessä (JAMAssa).
http://news.yahoo.com/s/ap/20080415/ap_on_bi_ge/drug_research_conflicts
Samasta asiasta kijroittaa tänään Svenska Dagbladet (Ruotsissa)
http://www.svd.se/nyheter/inrikes/artikel_1136881.svd
Uutisen mukaan maailman suurimpin kuuluva lääkejätti Merck & Co on käyttänyt usein tunnettuja lääkäreitä, joiden nimissä on julkaistu artikeleita, jotka ovat tosiasiassa lääketehtaiden omien haamukirjoittajien tekemiä.
Aivan vastaavaa ovat harrastaneet mys psyykelääkkeitä markkinoivat lääkeyhtiöt. Tämä seikka tuli esille skettin BBC:n tuottamassa TV-dokumentissa.
Lääketeollisuuden haamukirjoittajat:
Ghostwriters for medical research criticized, reforms urged
By LINDSEY TANNER, AP Medical Writer Tue Apr 15, 5:05 PM ETCHICAGO - Two new reports involving the painkiller Vioxx raise fresh concerns about how drug companies influence the interpretation and publication of medical research.
ADVERTISEMENT
The reports claim Merck & Co. frequently paid academic scientists to take credit for research articles prepared by company-hired medical writers, a practice called ghostwriting. They also contend Merck tried to minimize deaths in two studies that showed that the now withdrawn Vioxx didn't work at treating or preventing Alzheimer's disease.
Merck called the reports in Wednesday's Journal of the American Medical Association false and misleading. Five writers of the articles were paid consultants for people who sued Merck over Vioxx's heart and stroke risks; the sixth testified about Merck and Vioxx's heart risks before a Senate panel. Merck says those connections makes the reports themselves biased.
While Merck is singled out, the practices are not uncommon, according to JAMA's editors. In an editorial, they urge strict reforms, including a ghostwriting crackdown and requiring all authors to spell out their specific roles.
Dr. Catherine DeAngelis, JAMA's editor-in-chief, said those are already policies at JAMA but not at many other journals.
"The manipulation is disgusting. I just didn't realize the extent," she said.
The practices outlined in JAMA can lead editors to publish biased research that can result in doctors giving patients improper and even harmful treatment, she said.
DeAngelis said doctors, medical researchers and journal editors bear some responsibility for those harms.
"We're the ones who have allowed this to happen. Now we've got to make it stop," she said.
Drug studies involve several steps, including designing and performing the research, analyzing the results and writing them up for submission to a medical journal. Pharmaceutical companies sometimes pay for a study but have independent scientists perform all those steps. Sometimes companies and their own scientists are involved in some or all the steps, and those were the studies scrutinized in the JAMA reports.
The articles are based on reviews of company documents from court cases over Vioxx, which was pulled in 2004 because of its heart and stroke risks. Merck agreed to pay $4.85 billion last November to settle thousands of lawsuits.
One JAMA report says internal company data showed in 2001 that Vioxx patients in two Alzheimer's studies had a higher death rate than patients on dummy pills. Merck didn't publicize that "in a timely fashion" and provided information to federal regulators that downplayed the deaths, the report said.
But Jim Fitzpatrick, a Merck attorney, said "it's completely not true" that Merck tried to minimize those deaths. He said a Merck analysis found the excess deaths were not related to Vioxx.
The other JAMA article says one Alzheimer study was designed and conducted mainly by Merck scientists. But when published, the lead authors listed were academic scientists not named in a study draft.
Peter Kim, head of Merck Research Laboratories, said those authors "were intimately involved in the studies." One was New York University Alzheimer's specialist Steven Ferris. He also disputed the implication that he had little to do with the study, and said Merck paid him for his work.
Fitzpatrick acknowledged that Merck has hired outside firms to write drafts of other studies that later list scientists as first authors. In those cases, the scientists are expected to review the manuscript and can suggest changes, he said.
The Alzheimer study was published in 2005 in the journal Neuropsychopharmacology. Its new editor, Dr. James Meador-Woodruff, said the journal's policies have been strengthened to ban ghostwriting.
___
On the Net:
JAMA: http://jama.ama-assn.org
- - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mielipide: Lääketeollisuuden salatut tiedot
Tiivistelmä:Kuopion yliopiston dosentti Markku Myllykangas kirjoittaa, että monet saadaan hakemaan verenpainelääkeresepti lääkeyhtiöiden mieliksi keksityt normit ylittävien laboratorioarvojen vuoksi. Eniten käytetään halvinta simvastatiinia. Kallein kolesterolilääke on atorvastatiinia sisältävä Pfizerin Lipitor. Eri statiinien ominaisuuksissa ei ole juurikaan eroja. Lääkkeiden hintalautakunta Hila rajoitti kalleimpien lääkkeiden korvattavuutta viime vuonna. Lääkeyhtiöt tekevät vastaiskuja mainonnan avulla saadakseen kalliimpia tuotteita kaupaksi. Lääkeyhtiöt pelottelevat sydän- ja verisuonisairauksista kärsiviä panemalla potilaat tuijottamaan hysteerisesti kolesteroli- ja verenpainearvojaan. Lääkefirmat ovat haalineet joukkoihinsa myös vaikutusvaltaisa lääkäreitä levittämään kalliiden lääkkeittensä pelastussanomaa. Puolueeton tieto on kiven takana. Lääketeollisuus on moraalitonta bisnestä, Myllykangas päättää kirjoituksensa.
Media: Savon Sanomat - näköislehti
Päivämäärä: 28.2.2007
Kirjoittaja: Kuopion yliopiston dosentti Markku Myllykangas
Päälähde: -
- - - - - - - - - - - - -
Hekin ovat vain ihmisiä – onneksi ja valitettavasti. Heidät voidaan ostaa ja ostetaan niin kuin poliitikot taikka lähes kenet tahansa. Aina löytyy henkilö, joka on valmis yhteistyöhön korvausta vastaan. Moraalin kantasana latinassa tarkoittaa (yleistä) tapaa. Tapana on kuten Helsingin Terveysviraston johto on huomannut, että farmafirmat ostavat lääkäreitä puolelleen matkoin ja kaikenlaisin lahjuksin.
Lääketeollisuus käyttää vuosittain 8 000 – 13 000 euroa markkinointirahaa jokaista lääkäriä kohti. Tavan takaa saamme kuulla omista tiedotusvälineistä, että antibiootteja määrätään 2 – 3 kertaa useammin kuin hyvän hoidon kannalta olisi paikallaan. Kuitenkin tilanne on jatkunut samana jo vuosikausia, vaikka taatusti kaikki lääkärit ovat kuulleet tuon saman kuin mekin heidän asiakkaansa. Se mihin tämä on kaiken aikaa johtamassa on uusien antibiootteja sietävien taudinaiheuttajien syntyminen. Ne puolestaan ovat uusi liiketoimintamahdollisuus lääketehtaille ja näin kilpajuoksu jatkuu loputtomiin.
Kun poliitikot ovat suostuneet julkistamaan vaalirahoituksensa, ministerit omaisuutensa, pitäisi lääkäreiden julkistaa sidoksensa lääketeollisuuteen ainakin osakeomistuksen sekä farmafirmojen maksamien etuuksien suhteen. Lääkärit ovat ensimmäisenä varoittamassa vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja luonnonlääkkeiden vaaroista.
Tunnettu vaihtoehtoisten hoitomuotojen vastustaja – lääkäri - oli yleisradion asiantuntijana radio-ohjelmassa, jossa kuuntelijat saivat kysellä muista hoitomuodoista. Hänen vakiovastauksensa oli että muiden kuin lääkärien antamien hoitojen tulokset perustuvat lumevaikutukseen ja eikä niihin pidä erehtyä.
Hyväuskoinen asiakas asennoituu niin että tila voi parantua ja että useimmat vaivat paranevat itsestään ajan mittaan kuitenkin. Niillä muka rahastetaan. Uskaltaako kukaan laskea paljonko lääkärit rahastavat farmafirmoilta ja yhteiskunnalta. Farmafirmojenkin lahjukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi lääkkeiden hinnoissa. Ja lääkärien pillereillä hoitamat vaivat voisivat parantua itsestään
- - - - - - - - - - - - -
Lääkeyhtiöt laskuttavat valekeksinnöistä. Näin syytti viimeksi Sveitsin hintavalvontaviranomainen, jonka mukaan lääkkeiden ostajat maksavat liian kovia hintoja lääkkeistä. Lääkeyhtiöt perustelevat kalleutta nimenomaan korkeilla kehitysmenoilla.
Englannin, Ruotsin, Ranskan ja Hollannin tuomioistuimissa käsitellään parhaillaan lääkkeiden hintariitoja.
Lääkeyhtiöt selittävät uuden lääkkeen kehittämisen vievän paljon rahaa, minkä takia lääkkeet maksavat paljon. Sveitsiläislääketehtaat ovat laskeneet yhden uuden lääkkeen kehittämisen maksavan yli 600 miljoonaa euroa. Arvostelijoiden mielestä kuitenkin suuri osa uusiksi luokitelluista lääkkeistä on vain vanhojen muunnelmia. Joidenkin mukaan jopa neljä lääkettä viidestä on näköisinnovaatioita.
Saksassa on ynnätty, että viime vuonna siellä olisi voitu säästää kolme miljardia euroa, jos lääkärit eivät olisi määränneet tällaisia keinotekoisesti kallistettuja lääkkeitä potilailleen.
Monet lääkeyhtiöt ovat kotoisin Sveitsistä. Sikäläinen sairaskassojen liitto vaatii, että vain niiden lääkkeiden käyttö korvattaisiin, joiden pystytään tieteellisesti todistamaan olevan tehokkaampia kuin vanha vastaava lääke.
Sveitsin hintavalvontaviranomaisen Rudolf Strahmin mukaan Sveitsissä noin seitsemän prosenttia kaikista lääkekuluista johtuu lääkeyhtiöiden valekeksintöjen laskuttamisesta. Sveitsissä koko lääkekulut nousevat noin 3,3 miljardiin euroon ja niistä niin sanottujen muka uusien keksintölääkkeiden arvon arvellaan kohoavan noin 240 miljoonaan euroon.
Saksan lääkäreiden liitto julkaisee vuosittain mustan listan ylikalleista lääkkeistä. Lääke saattaa olla yli 80 prosenttia hintavampi kuin vastaava halvempi ja samavaikutteinen lääke.
Tällaisiä niin kutsuttuja analogituotteita ovat muun muassa sveitsiläisen Roche-yhtiön verenpainelääke Inhibace tai samanmaalaisen Novartisin kolesterolilääke Lescol.
Taloussanomat
Lääketiede ja lääketeollisuus on sidottu lääkäreihin.
Hekin ovat vain ihmisiä – onneksi ja valitettavasti. Heidät voidaan ostaa ja ostetaan niin kuin poliitikot taikka lähes kenet tahansa. Aina löytyy henkilö, joka on valmis yhteistyöhön korvausta vastaan. Moraalin kantasana latinassa tarkoittaa (yleistä) tapaa. Tapana on kuten Helsingin Terveysviraston johto on huomannut, että farmafirmat ostavat lääkäreitä puolelleen matkoin ja kaikenlaisin lahjuksin.
Lääketeollisuus käyttää vuosittain 8 000 – 13 000 euroa markkinointirahaa jokaista lääkäriä kohti. Tavan takaa saamme kuulla omista tiedotusvälineistä, että antibiootteja määrätään 2 – 3 kertaa useammin kuin hyvän hoidon kannalta olisi paikallaan. Kuitenkin tilanne on jatkunut samana jo vuosikausia, vaikka taatusti kaikki lääkärit ovat kuulleet tuon saman kuin mekin heidän asiakkaansa. Se mihin tämä on kaiken aikaa johtamassa on uusien antibiootteja sietävien taudinaiheuttajien syntyminen. Ne puolestaan ovat uusi liiketoimintamahdollisuus lääketehtaille ja näin kilpajuoksu jatkuu loputtomiin.
Kun poliitikot ovat suostuneet julkistamaan vaalirahoituksensa, ministerit omaisuutensa, pitäisi lääkäreiden julkistaa sidoksensa lääketeollisuuteen ainakin osakeomistuksen sekä farmafirmojen maksamien etuuksien suhteen. Lääkärit ovat ensimmäisenä varoittamassa vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja luonnonlääkkeiden vaaroista.
Tunnettu vaihtoehtoisten hoitomuotojen vastustaja – lääkäri - oli yleisradion asiantuntijana radio-ohjelmassa, jossa kuuntelijat saivat kysellä muista hoitomuodoista. Hänen vakiovastauksensa oli että muiden kuin lääkärien antamien hoitojen tulokset perustuvat lumevaikutukseen ja eikä niihin pidä erehtyä.
Hyväuskoinen asiakas asennoituu niin että tila voi parantua ja että useimmat vaivat paranevat itsestään ajan mittaan kuitenkin. Niillä muka rahastetaan. Uskaltaako kukaan laskea paljonko lääkärit rahastavat farmafirmoilta ja yhteiskunnalta. Farmafirmojenkin lahjukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi lääkkeiden hinnoissa. Ja lääkärien pillereillä hoitamat vaivat voisivat parantua itsestään
- - - - - - - - - - - - -
Lääkeyhtiöiden kehityskulut ovat silmänlumetta
Lääkeyhtiöt laskuttavat valekeksinnöistä. Näin syytti viimeksi Sveitsin hintavalvontaviranomainen, jonka mukaan lääkkeiden ostajat maksavat liian kovia hintoja lääkkeistä. Lääkeyhtiöt perustelevat kalleutta nimenomaan korkeilla kehitysmenoilla.
Englannin, Ruotsin, Ranskan ja Hollannin tuomioistuimissa käsitellään parhaillaan lääkkeiden hintariitoja.
Lääkeyhtiöt selittävät uuden lääkkeen kehittämisen vievän paljon rahaa, minkä takia lääkkeet maksavat paljon. Sveitsiläislääketehtaat ovat laskeneet yhden uuden lääkkeen kehittämisen maksavan yli 600 miljoonaa euroa. Arvostelijoiden mielestä kuitenkin suuri osa uusiksi luokitelluista lääkkeistä on vain vanhojen muunnelmia. Joidenkin mukaan jopa neljä lääkettä viidestä on näköisinnovaatioita.
Saksassa on ynnätty, että viime vuonna siellä olisi voitu säästää kolme miljardia euroa, jos lääkärit eivät olisi määränneet tällaisia keinotekoisesti kallistettuja lääkkeitä potilailleen.
Monet lääkeyhtiöt ovat kotoisin Sveitsistä. Sikäläinen sairaskassojen liitto vaatii, että vain niiden lääkkeiden käyttö korvattaisiin, joiden pystytään tieteellisesti todistamaan olevan tehokkaampia kuin vanha vastaava lääke.
Sveitsin hintavalvontaviranomaisen Rudolf Strahmin mukaan Sveitsissä noin seitsemän prosenttia kaikista lääkekuluista johtuu lääkeyhtiöiden valekeksintöjen laskuttamisesta. Sveitsissä koko lääkekulut nousevat noin 3,3 miljardiin euroon ja niistä niin sanottujen muka uusien keksintölääkkeiden arvon arvellaan kohoavan noin 240 miljoonaan euroon.
Saksan lääkäreiden liitto julkaisee vuosittain mustan listan ylikalleista lääkkeistä. Lääke saattaa olla yli 80 prosenttia hintavampi kuin vastaava halvempi ja samavaikutteinen lääke.
Tällaisiä niin kutsuttuja analogituotteita ovat muun muassa sveitsiläisen Roche-yhtiön verenpainelääke Inhibace tai samanmaalaisen Novartisin kolesterolilääke Lescol.
Taloussanomat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - -- - - - - -- - - - - - -
Psykiatrinen lääkitys kritiikin kohteena
Amerikassa kansanliike vastustaa turhaa lääkitystä, joka syrjäyttää muuta hoitoa. Miljoona suomalaista syö psyykenlääkkeitä. Olemmeko me oikeasti näin heikoilla henkisesti?
Britanniassa nousi äskettäin kova kohu siitä, että vanhuksia ylilääkitään psyykenlääkkeillä laitoksissa, jotta heitä olisi helpompi hoitaa. Nyt psykiatrinen lääkitys on kritiikin kohteena Reutersin terveyssivuilla (24.3.2003). Kriittisten asiantuntijoiden mielestä monia muodissa olevia psykiatrisia diagnooseja on keksitty vain, jotta niitä voitaisiin lääkitä. Lääkitys rikastuttaa psykiatreja ja lääkefirmoja, jotka ovat samassa juonessa, sanovat radikaalit kriitikot.
Artikkelissa kerrotaan Susan-nimisestä naisesta, jolla 7 vuoden iässä diagnosoitiin masennus ja hänelle määrättiin antidepressiivisiä lääkkeitä. Kaksitoistavuotiaana hän sai lisäksi diagnoosin rajatilapersoonallisuus ja samalla määrättiin lisää psyykenlääkkeitä. Susan lopetti kaikki lääkkeet 18-vuotiaana ja on ollut siitä lähtien terveiden kirjoissa. Nyt hän on 27-vuotias ja työskentelee hallintotehtävissä yliopistossa. Lisäksi hän kirjoittaa runoja ja muuta.
Psyykenlääkkeiden riemuvoittoko? "Ei aivan, paranin lääkityksestä huolimatta, en sen ansiosta. Lääkitys riisti minun nuoruudestani vuosikymmenen", Susan sanoo Reutersille.
Yhdysvalloissa on noussut turhia psyykenlääkkeitä vastustava kansanliike. Sen mukaan psykofarmaseuttinen lääketeollisuus on vähitellen muokannut psykiatriaa siihen suuntaan, että kaikkia mielen vaivoja ja ongelmia pitää lääkitä. Oikeiden ja kuviteltujen psykiatristen tilojen hoidossa on vahvasti mukana voitontavoittelu, sanovat kriitikot. Radikaaleimmat heistä syyttävät suoraan psykiatreja, lääkeyhtiöitä ja vakuutuslaitoksia, jotka eivät tosiasiassa kykene auttamaan niitä potilaita, joihin on isketty psykiatrinen leima.
Ahdistus tautina kiistanalainen
Mielenterveyspotilaiden järjestö, Anxiety Disorders Association of America (AADA), on vahvasti eri mieltä. Sen mukaan yli 19 miljoonaa amerikkalaista potee ahdistusta ja se maksaa yhteiskunnalle yli 42 miljardia dollaria (=euroa) vuodessa. AADA:n mukaan noin neljä miljoonaa amerikkalaista potee yleistä ahdistusta.
Kriitikoitten mukaan koko diagnoosi on keksitty vain edistämään lääkkeiden myyntiä (samaan tapaan kuin äskettäin on naisille keksitty oireyhtymä nimeltä sexual dysfunction, jotta heille voidaan myydä Viagraa vastaavia lääkkeitä). Maailman eniten myytyjä psyykenlääkkeitä ovat Eli Lilly -lääketehtaan Prozac, Pfizerin Zoloft ja GlaxoSmithKlinen Paxil. Kaikkia niitä määrätään masennukseen ja ahdistukseen.
"Sosiaalinen ahdistusoireyhtymä (social anxiety disorder, SAD) on Amerikan psykiatriyhdistyksen (American Psychiatric Association , APA) tunnustama diagnoosi", sanoo GlaxoSmithKlinen puhemies, Michael Fleming. Monet lääkärit ovat kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen psykiatristen diagnoosien viljely on mennyt liiallisuuksiin. Elämään normaalisti kuuluvat vastoinkäymiset ja ihmisten reaktiot niihin leimataan nykyisin psykiatrisiksi häiriöiksi, joihin tarvitaan lääke. Jopa lapsia leimataan suotta "sairaiksi" ja lääkitään psyykenlääkkein. Kriitikoiden mukaan useimpia lieviä masennus- ja ahdistustiloja voitaisiin aivan hyvin hoitaa ilman lääkkeitä.
Seminaari vastusti turhia lääkkeitä
Tohtori Lawrence Plumlee, 66, oli yksi noin 150 henkilöstä, jotka äskettäin osallistuivat Washingtonissa American Universityssa pidettyyn "Fighting Corporate Psychiatry" (´taistelu lääkeyritysten psykiatriaa vastaan´). Plumlee on ammatiltaan toksikologi, ja hän jäi vastikään eläkkeelle Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirastosta, Environmental Protection Agency (EPA). Hänellä diagnosoitiin skitsofrenia armeija-aikana, 1960-luvulla. Hän on itse sitä mieltä, että diagnoosi oli väärä, lääkärit tulkitsivat väärin hänen suhtautumisensa sen ajan yhteiskunnallisiin mullistuksiin.
Eräät osallistuvat ivasivat psykiatriaa pseudotieteeksi, jonka edustajat ovat allianssissa lääkeyritysten kanssa. Toiset taas näkivät psykiatreissa ylityöllistetyn ammattikunnan, joka liian herkästi turvautuu lääkkeisiin. Monet olivat sitä mieltä, että lääkitys syrjäyttää perinteisen aikaa ja vaivaa vievän "puheterapian" ja potilaan tarpeet huomioon ottavan inhimillisen huolehtimisen, perhetuen, mielekkään työn ja luovan toiminnan, joiden avulla voidaan hallita ajatuksia ja tunteita, kuten ahdistusta.
ADHD-villitys
Amerikassa miljoonille vilkkaille lapsille on annettu ADHD-diagnoosi ja heitä ylilääkitään amfetamiinijohdannaisilla. Tarkoitus on saada vilkkaat lapset rauhoittamaan koulussa ja kotona. Kriitikot sanovat, että lapset tarvitsevat huolenpitoa ja rauhaa, eivät lääkkeitä.
Psykiatri Paul Applebaum, APA:n puheenjohtaja ja University of Massachusetts Medical Schoolin psykiatrian professori, sanoo, että lisääntynyt lääkkeiden käyttö (aikaa vievän muun terapian kustannuksella) johtuu amerikkalaisten vakuutuslaitosten painostuksesta. Monet niistä korvaavat vain lyhyitä terapiaistuntoja, joihin on liitetty lääkitys, Applebaum sanoo. "Koko psykiatrien ammattikunta on erittäin pahoillaan tästä kehityssuunnasta", Applebaum sanoo Reuterin haastattelussa. "On olemassa monia uusia tehokkaita terapioita ahdistukseen ja masennukseen", hän muistuttaa. Kuitenkin hänkin korostaa, että uudet ahdistusta ja masennusta lievittävät lääkkeet ovat tehokkaita ja niillä on vähemmän sivuvaikutuksia - kuten lääkeriippuvuutta - kuin vanhoilla.
11. syyskuuta-oireyhtymä lisäsi lääkitystä
Psyykenlääkkeiden mainostus ja käyttö lisääntyivät merkittävästi syyskuun 11. jälkeen. Lääkeyhtiöt rahastavat ihmisten peloilla ja huolestumisella, syyttävät kriitikot. Lääkkeitä myydään ihmisille, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse. "Mainonnan avulla ihmiset on saatu tietoisiksi uusista lääkkeistä, ja lääkäreiden on vaikea kieltäytyä määräämästä niitä ihmisille, jotka niitä vaativat", sanoo Applebaum.
Suomen eniten myydyt lääkkeet - 10 kärjessä
Ritalin on "leikkikentän uusi vaara"
ADHD:ssa annetaan lapsille väärää lääkitystä
Ikääntyvien turhat lääkemääräykset tutkittu
Psykiatrinen lääkitys kritiikin kohteena
Amerikassa kansanliike vastustaa turhaa lääkitystä, joka syrjäyttää muuta hoitoa. Miljoona suomalaista syö psyykenlääkkeitä. Olemmeko me oikeasti näin heikoilla henkisesti?
Britanniassa nousi äskettäin kova kohu siitä, että vanhuksia ylilääkitään psyykenlääkkeillä laitoksissa, jotta heitä olisi helpompi hoitaa. Nyt psykiatrinen lääkitys on kritiikin kohteena Reutersin terveyssivuilla (24.3.2003). Kriittisten asiantuntijoiden mielestä monia muodissa olevia psykiatrisia diagnooseja on keksitty vain, jotta niitä voitaisiin lääkitä. Lääkitys rikastuttaa psykiatreja ja lääkefirmoja, jotka ovat samassa juonessa, sanovat radikaalit kriitikot.
Artikkelissa kerrotaan Susan-nimisestä naisesta, jolla 7 vuoden iässä diagnosoitiin masennus ja hänelle määrättiin antidepressiivisiä lääkkeitä. Kaksitoistavuotiaana hän sai lisäksi diagnoosin rajatilapersoonallisuus ja samalla määrättiin lisää psyykenlääkkeitä. Susan lopetti kaikki lääkkeet 18-vuotiaana ja on ollut siitä lähtien terveiden kirjoissa. Nyt hän on 27-vuotias ja työskentelee hallintotehtävissä yliopistossa. Lisäksi hän kirjoittaa runoja ja muuta.
Psyykenlääkkeiden riemuvoittoko? "Ei aivan, paranin lääkityksestä huolimatta, en sen ansiosta. Lääkitys riisti minun nuoruudestani vuosikymmenen", Susan sanoo Reutersille.
Yhdysvalloissa on noussut turhia psyykenlääkkeitä vastustava kansanliike. Sen mukaan psykofarmaseuttinen lääketeollisuus on vähitellen muokannut psykiatriaa siihen suuntaan, että kaikkia mielen vaivoja ja ongelmia pitää lääkitä. Oikeiden ja kuviteltujen psykiatristen tilojen hoidossa on vahvasti mukana voitontavoittelu, sanovat kriitikot. Radikaaleimmat heistä syyttävät suoraan psykiatreja, lääkeyhtiöitä ja vakuutuslaitoksia, jotka eivät tosiasiassa kykene auttamaan niitä potilaita, joihin on isketty psykiatrinen leima.
Ahdistus tautina kiistanalainen
Mielenterveyspotilaiden järjestö, Anxiety Disorders Association of America (AADA), on vahvasti eri mieltä. Sen mukaan yli 19 miljoonaa amerikkalaista potee ahdistusta ja se maksaa yhteiskunnalle yli 42 miljardia dollaria (=euroa) vuodessa. AADA:n mukaan noin neljä miljoonaa amerikkalaista potee yleistä ahdistusta.
Kriitikoitten mukaan koko diagnoosi on keksitty vain edistämään lääkkeiden myyntiä (samaan tapaan kuin äskettäin on naisille keksitty oireyhtymä nimeltä sexual dysfunction, jotta heille voidaan myydä Viagraa vastaavia lääkkeitä). Maailman eniten myytyjä psyykenlääkkeitä ovat Eli Lilly -lääketehtaan Prozac, Pfizerin Zoloft ja GlaxoSmithKlinen Paxil. Kaikkia niitä määrätään masennukseen ja ahdistukseen.
"Sosiaalinen ahdistusoireyhtymä (social anxiety disorder, SAD) on Amerikan psykiatriyhdistyksen (American Psychiatric Association , APA) tunnustama diagnoosi", sanoo GlaxoSmithKlinen puhemies, Michael Fleming. Monet lääkärit ovat kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen psykiatristen diagnoosien viljely on mennyt liiallisuuksiin. Elämään normaalisti kuuluvat vastoinkäymiset ja ihmisten reaktiot niihin leimataan nykyisin psykiatrisiksi häiriöiksi, joihin tarvitaan lääke. Jopa lapsia leimataan suotta "sairaiksi" ja lääkitään psyykenlääkkein. Kriitikoiden mukaan useimpia lieviä masennus- ja ahdistustiloja voitaisiin aivan hyvin hoitaa ilman lääkkeitä.
Seminaari vastusti turhia lääkkeitä
Tohtori Lawrence Plumlee, 66, oli yksi noin 150 henkilöstä, jotka äskettäin osallistuivat Washingtonissa American Universityssa pidettyyn "Fighting Corporate Psychiatry" (´taistelu lääkeyritysten psykiatriaa vastaan´). Plumlee on ammatiltaan toksikologi, ja hän jäi vastikään eläkkeelle Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirastosta, Environmental Protection Agency (EPA). Hänellä diagnosoitiin skitsofrenia armeija-aikana, 1960-luvulla. Hän on itse sitä mieltä, että diagnoosi oli väärä, lääkärit tulkitsivat väärin hänen suhtautumisensa sen ajan yhteiskunnallisiin mullistuksiin.
Eräät osallistuvat ivasivat psykiatriaa pseudotieteeksi, jonka edustajat ovat allianssissa lääkeyritysten kanssa. Toiset taas näkivät psykiatreissa ylityöllistetyn ammattikunnan, joka liian herkästi turvautuu lääkkeisiin. Monet olivat sitä mieltä, että lääkitys syrjäyttää perinteisen aikaa ja vaivaa vievän "puheterapian" ja potilaan tarpeet huomioon ottavan inhimillisen huolehtimisen, perhetuen, mielekkään työn ja luovan toiminnan, joiden avulla voidaan hallita ajatuksia ja tunteita, kuten ahdistusta.
ADHD-villitys
Amerikassa miljoonille vilkkaille lapsille on annettu ADHD-diagnoosi ja heitä ylilääkitään amfetamiinijohdannaisilla. Tarkoitus on saada vilkkaat lapset rauhoittamaan koulussa ja kotona. Kriitikot sanovat, että lapset tarvitsevat huolenpitoa ja rauhaa, eivät lääkkeitä.
Psykiatri Paul Applebaum, APA:n puheenjohtaja ja University of Massachusetts Medical Schoolin psykiatrian professori, sanoo, että lisääntynyt lääkkeiden käyttö (aikaa vievän muun terapian kustannuksella) johtuu amerikkalaisten vakuutuslaitosten painostuksesta. Monet niistä korvaavat vain lyhyitä terapiaistuntoja, joihin on liitetty lääkitys, Applebaum sanoo. "Koko psykiatrien ammattikunta on erittäin pahoillaan tästä kehityssuunnasta", Applebaum sanoo Reuterin haastattelussa. "On olemassa monia uusia tehokkaita terapioita ahdistukseen ja masennukseen", hän muistuttaa. Kuitenkin hänkin korostaa, että uudet ahdistusta ja masennusta lievittävät lääkkeet ovat tehokkaita ja niillä on vähemmän sivuvaikutuksia - kuten lääkeriippuvuutta - kuin vanhoilla.
11. syyskuuta-oireyhtymä lisäsi lääkitystä
Psyykenlääkkeiden mainostus ja käyttö lisääntyivät merkittävästi syyskuun 11. jälkeen. Lääkeyhtiöt rahastavat ihmisten peloilla ja huolestumisella, syyttävät kriitikot. Lääkkeitä myydään ihmisille, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse. "Mainonnan avulla ihmiset on saatu tietoisiksi uusista lääkkeistä, ja lääkäreiden on vaikea kieltäytyä määräämästä niitä ihmisille, jotka niitä vaativat", sanoo Applebaum.
Suomen eniten myydyt lääkkeet - 10 kärjessä
Ritalin on "leikkikentän uusi vaara"
ADHD:ssa annetaan lapsille väärää lääkitystä
Ikääntyvien turhat lääkemääräykset tutkittu
- - - - -- - - - - - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti